Tuoreen Policy Briefin keskeinen väite on, että Suomen on siirryttävä tiedolla johtamisesta tiedolla tekemiseen. Se tarkoittaa tietotuotantoa, jossa data, sen merkitys, alkuperä, laatu, käyttötarkoitus ja käyttöehdot kulkevat yhdessä läpi koko elinkaaren. Tällöin tieto ei jää raportoinnin raaka-aineeksi, vaan sitä voidaan hyödyntää turvallisesti ja vaikuttavasti hoidon ja palvelujen tukena, toiminnan johtamisessa, tutkimuksessa, kehittämisessä ja tekoälyratkaisuissa.
Muutosta ei saada aikaan yhdellä uudella järjestelmällä tai yksittäisellä tekoälykokeilulla. Se edellyttää yhteistä semanttista kontekstia, hallittuja tietotuotteita, automatisoitua laadun ja jäljitettävyyden varmistamista sekä luottamuskerrosta, joka tekee tiedon käytöstä läpinäkyvää, sääntelyn mukaista ja auditoitavaa. Samalla se edellyttää uutta työnjakoa kansallisten toimijoiden, hyvinvointialueiden, teknologiatoimittajien ja sote-ammattilaisten välillä.
Jos tätä muutosta ei tehdä, sote-data jää edelleen pirstaleisiin, siiloutuneisiin järjestelmiin, päällekkäisiin raportteihin ja henkilöriippuvaiseen tulkintaan. Tekoäly jää kokeiluksi, tiedon käyttösääntelyn näkökulmasta raskaaksi ja sote-ammattilaiset ilman arkea tehostavia, paremman tietotuotannon hyötyjä. Jos muutos tehdään oikein, tieto voi muuttua hallinnon raportointivelvoitteesta julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon toimintakyvyn infrastruktuuriksi.