14.8.2014Think Tank

Suomi tarvitsee kansallisen tavoiteohjelman digitaalisuuden edistämiseksi

Julkishallinnon kenttä on tällä hetkellä hyvin pirstaleinen – jokainen organisaatio ja taho puuhaavat omiaan ja kehittävät järjestelmiään ilman yhtenäistä kokonaisvisiota. Tähän on tultava muutos. Tarvitsemme kansallisen ohjelman, joka yhtenäistää käytännöt ja pelisäännöt, ja antaa selkeän signaalin siitä, mihin ollaan menossa. Lisäksi tarvitaan lisää osaamista ruohonjuuritasolle. Uudet teknologiat ja mahdollisuudet tulee kyetä hyödyntämään paremmin.

Digitaalisuuden merkitys julkishallinnolle on kiistatta suuri, ja tavoitteita onkin asetettu korkealle jokaisella sektorilla. Konkreettisesti sanoista tekoihin on kuitenkin edetty hitaammin. Tällä hetkellä uusien teknologioiden hyödyntäminen julkishallinnossa on vielä melko alhaisella tasolla.

Osittain hidas eteneminen johtuu siitä, että emme ole kyenneet uudistamaan hallinnon prosesseja uuteen aikaan sopiviksi. Meillä on paljon piintyneitä työtapoja, jotka estävät uuden teknologian täysimittaisen käyttöönoton ja uuden oppimisen. Uutta teknologiaa arastellaan. Pelätään myös oman työpaikan puolesta, jos vaikka digitaalisuus vähentäisi henkilötyövuosia. Ehkä kyseessä on myös raha. Kyllähän digitaalisuus maksaa, ja aluksi se onkin valtiolle iso menoerä. Alkusatsauksen jälkeen se kuitenkin tuo säästöjä ja maksaa itsensä takaisin. Teknologia pitäisikin nähdä investointina, ei kuluna.

Kylmä digitaalisuus

Jostain syystä digitaalisuus ja palvelujen sähköistäminen koetaan meillä usein kylmäksi ja etäiseksi, sellaiseksi, josta kokonaan puuttuu henkilökohtaisuus. Tästä syystä digitaalisten palveluiden rakentamisessa tulee vahvasti korostaa yhteisöllisyyttä ja sosiaalisuutta.

Digitaalisuus on suuri mahdollisuus, joka tuo palvelut myös entistä saavutettavammiksi.

Esimerkiksi pankkiasioinnin siirtymisen verkkopankkiin koettiin ensin hankaloittavan asioita, nythän se nähdään hyvänä asiana. Riippuu hyvin paljon katsantokannasta, miten uudistuksiin suhtaudutaan. Palveluiden digitalisoinnissa ja uusien kanavien ja mahdollisuuksien kehittämisessä on tärkeää, että jonkinlainen inhimillinen kontakti säilyy. Se tuo palveluun lämpöä, ja helpottaa asennemuokkausta ja koulutusta.

Toinen tärkeä asia on helppokäyttöisyys. Kansalaiset lähtevät niin monelta eri viivalta ja eri eväin liikkeelle, että palveluiden helppo käyttö on ehdoton edellytys sähköisten palveluiden omaksumiselle. Pelkkien tuotteiden sijasta tarvitaan myös tuotekehitystä. Edessämme on vääjäämättä iso yhteiskunnallinen harppaus, jossa meidän tulee siirtyä kansakuntana uudelle tasolle. Helppoa se ei ole, mutta on se tehty ennenkin. Epäilyistä huolimatta vanhukset oppivat käyttämään lankapuhelinten sijasta kännyköitä vallan mainiosti.

Julkiset palvelut murroksessa – digitunnistus on kaiken ydin

Yhteiskuntamme digitalisoituminen etenee väistämättä ja siihen tulee reagoida. Yksi digitaalisen yhteiskunnan kovin ydinkysymys on kansalaisten sähköinen tunnistaminen, joka mahdollistaa paljon asioita sähköisestä äänestyksestä lähtien. On tärkeää, että pystymme rakentamaan turvallisen ja luotettavan tunnistautumisjärjestelmän, jota eivät ulkopuoliset uhat kaada.

Julkiset palvelut kokonaisuudessaan ovat suuressa murroksessa. Tulevaisuudessa yksityisen ja julkisen puolen on pakko tehdä enemmän yhteistyötä.

Suurimmat paineet palveluiden sähköistämiseen ovat luonnollisesti sosiaali- ja terveyspuolella, sillä siellä liikkuvat myös suurimmat massat.

Myös koulutus ja tutkimus ovat sellaisia alueita, joita digitaalisuuden mahdollisuudet hyödyttäisivät varmasti.

Tiedon pitää liikkua sähköisesti eri toimijoiden välillä. Tarvitaan uudenlaisia toimintamalleja, joissa palveluita voidaan ostaa tarvittaessa yksityiseltä sektorilta. Nyt kunnilla on velvollisuus tarjota minimipalvelut, mutta jatkossa tulee ratkaista, mitkä palvelut ovat julkisen puolen tehtäviä ja mitkä eivät. Lisäpalveluista saattaa tulla maksullisia. Tällä hetkellä mietitään esimerkiksi kuntapalveluiden perustehtäviä ja sitä, mistä voitaisiin luopua. Kuitenkaan mitään yhteistä näkemystä siitä, mistä luopua ei tunnu löytyvän. Julkisella puolella ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia edistää uusia toimintatapoja, jos niihin ei anneta apuja ja ohjeita. Nyt tarvitaankin yhteinen päätös asioiden edistämiseksi.

Kansallinen ohjelma digitaalisuuden hyödyntämisen kehittämisestä pitää kirjata seuraavaan hallitusohjelmaan ja seuraavan hallituksen tulisi myös laittaa käyntiin tällainen ohjelma.

Siihen tarvitaan pääomaa, mutta mitään ei saa ilmaiseksi. Meidän on pakko mennä eteenpäin ja tehdä se hallitusti yhdessä.