13.8.2014Think Tank

Poliitikot tarvitsevat parempaa tietotekniikan ymmärrystä

Suomen julkishallinnon palveluiden digitalisoiminen ei ole edennyt riittävän nopeasti. Vielä 20 vuotta sitten olimme Viroa kymmenen vuotta edellä, nyt olemme tuon saman kymmenen vuotta jäljessä. Esteitä palvelujen digitalisoinnille on lukuisia, mutta yksi keskeisimmistä syistä on toistuvat epäonnistumiset julkisen sektorin tietotekniikkahankinnoissa. Myös poliitikkojen pitäisi olla kiinnostuneempia digitalisoitumiseen liittyvistä kysymyksistä, sillä kyseessä on sosiaali- ja terveyspolitiikan tasoinen kansakunnan kohtalonkysymys.

Julkisella sektorilla on olemassa paljon erilaisia järjestelmiä, joita viisaasti kehittämällä  voitaisiin saavuttaa huomattavia hyötyjä. Valtion ja kuntien on pakko tehdä investointeja uusiin, nykyaikaisiin järjestelmiin, jotta tietotekniikka palvelisi yhteiskuntaa ja kansalaisia nykyistä tehokkaammin.

Julkishallinnon on parannettava osaamistaan tietotekniikkahankinnoissa, joita leimaavat usein toistuvat epäonnistumiset.

Hankintaosaamisen puute on yksi suurimmista esteistä julkisen sektorin palveluiden sähköistämiselle.

Usein hankkeet epäonnistuvat siksi, että käytetään yhden tarjoajan mallia. Aikataulut pettävät ja kustannukset karkaavat. Mikä pahinta, järjestelmistä tulee usein suljettuja, jolloin eri järjestelmien joustava integrointi toisiinsa on mahdotonta. Tämä taas vaatii lisäinvestointeja ja -työtä. Ja julkishallinnon tehottomuus jatkaa kasvuaan.

Kunnat ja valtion eri organisaatiot tekevät edelleen itsenäisesti omia erillisiä IT-hankintoja. Hankinnat tulisi tehdä keskitetysti sekä valtio- että kuntatasolla. Kysymys kuuluukin, pitäisikö meillä olla esimerkiksi tietovirasto, joka tekisi hankinnat keskitetysti. Julkishallinnon kannattaisi pohtia IT-palveluiden ostamista yksityiseltä puolelta, eikä tehdä niitä itse. Tämä säästäisi aikaa ja rahaa. Julkisen rahan kaataminen erilaisiin järjestelmiin ei ole järkevää.

On löydettävä uusia tapoja hankkia tietotekniikkaa

Esimerkiksi Helsingin kaupunki on asettanut kaupunginhallitukseen tietotekniikkajaoston, joka valvoo kaupungin IT-hankintoja. Tämä lisää poliitikkojen osallistumista, ja myös sitouttaa heitä tehtyihin päätöksiin. Totuus on kuitenkin se, että suomalaiset päättäjät ja poliitikot eivät elä tietoyhteiskunta-ajassa. Heidän kiinnostuksensa asiaan on vähäinen. Esimerkiksi eduskunnassa IT-asioihin hyvin perehtyneitä ja niistä kiinnostuneita kansanedustajia on vain muutama. Teknologinen kehitys muuttaa eri toimialojen, myös julkishallinnon, rakenteita ja toimintatapoja. Päätöksentekijöiden tulee olla perillä teknologian vaikutuksista ja sen tarjoamista mahdollisuuksista.

Uusia mahdollisuuksia joukkoistamisella

Myös joukkoistaminen tarjoaa uusia tapoja lähestyä IT-hankintoja. Helsingin kaupunki ilmoitti vastikään, että se aikoo kysyä suoraan kaupunkilaisilta, millaisia sähköisiä palveluja he haluaisivat jatkossa. Kaupunki on avannut tätä varten internetissä sivuston, jossa halukkaat voivat ottaa kantaa ja kertoa näkemyksensä Helsingin kaupungin tulevasta tietotekniikkaohjelmasta. Tämä on hyvä suuntaus.

Helsingin joukkoistamishanke taklaa julkishallinnon perusongelmaa, jossa hallinto ei yleensä kuuntele kansalaista, vaan virastot ja virkamiehet tietävät asiat itse paremmin. Se on tietysti heidän tehtävänsä hallinnon ammattilaisina, mutta nyky-yhteiskunnassa kansalaisia voisi kohdella enemmän subjektina kuin objektina. Kansalaisten vastuulla on tarjota aitoja ratkaisuehdotuksia ja innovaatioita valitusvirsien sijaan. IT-hankinnoissa joukkoistamista voi tehdä myös siten, että kilpailevat IT-yritykset ehdottaisivat avoimesti ratkaisuja, joita muut yritykset voivat kommentoida ja jatkokehittää.

Valtion edistettävä tietoyhteiskunnan kehitystä

Vaikka julkishallinnon palvelujen sähköistäminen on tärkeä asia yhteiskunnan kannalta, se ei saa olla itseisarvo. Palveluiden tulee tavoittaa kansalaiset jatkossakin eri tavoilla, myös fyysisesti. Emme voi vain problematisoida sähköisten palveluiden saatavuutta, sillä se olisi epäreilua fyysisen maailman palveluita kohtaan.

Valtion tulisi kuitenkin edistää yhteiskunnan digitaalisuuden etenemistä kaikin keinoin. Lasten ja nuorten tietoyhteiskuntataitoja tulee tukea esimerkiksi hankkimalla lisää tabletteja ja tietokoneita kouluihin niille lapsille, joiden perheillä laitteita ei ole varaa hankkia itse. Sanomalehtiä voisi syrjäseudulla jakaa tablettien kautta.

Toisaalta vielä on palveluita, joita digitalisoituminen ei ole koskettanut lainkaan. Esimerkiksi etäopetus ja -koulutus on Suomessa vielä lapsenkengissä.

Miksi esimerkiksi Inariin ei voi järjestää teknologian avulla sellaista koulutusta, mitä siellä ei voida tai ei kannata fyysisesti järjestää?

Teknologia ja nykyaikaiset laitteet tarjoavat työkaluja ja mahdollisuuksia toteuttaa demokratiaa uudella tavalla. Julkishallinto voi jakaa entistä enemmän tietoa alhaisemmin kustannuksin. Teknologia myös tarjoaa uusia tapoja osallistaa kansalaisia. Tämän luulisi kiinnostavan myös meitä poliitikkoja. Nyt digitaalisuuden mahdollisuuksiin ei tartuta tarpeeksi päättäväisesti. Olisi tärkeää, että poliitikot ymmärtävät tietotekniikkaa entistä paremmin ja se pitäisi tuoda voimakkaammin mukaan myös poliittisen keskusteluun.