18.8.2014Think Tank

Muutosvastarinta on Suomessa digitaalisuuden suurin este

Suomen julkishallinnossa digitaalisuuden muutoksiin on vasta havahduttu, mutta niitä ei ole juuri vielä toteutettu. Meissä suomalaisissa on usein sellainen vika, että valitetaan mutta ei tehdä asioille mitään. Tämä aika vaatii sitä, että meidän tulee etsiä uusia ratkaisuja ja uskaltaa luopua vanhasta. Tällä hetkellä digitaalisuudella ja sähköistämisellä on kylmä ja negatiivinen kaiku – digitaalisuus tarvitsee uuden, ihmisläheisemmän ja arvoneutraalin termin.

Suomi on pitkälti erilaisten klubien ja etujärjestöjen maa, jossa jokainen pitää kiinni omista eduistaan ja markkinoistaan. Liian usein tehdään niin, kuin on aina totuttu tekemään. Esimerkiksi digitaalisuudesta puhuttaessa esiin nousee aina joukko ihmisiä, jotka vastustavat ja haluavat vanhan palvelun. Tämä estää ja hidastaa koko yhteiskunnan kehitystä.

Digitaalisuuden imago on pilattu isoilla, kalliilla ja epäonnistuneilla hankkeilla, vaikka tosiasiassa digitaalisuuden vaikutukset ovat myönteiset. Palveluiden sähköistämisen ei tarvitse tarkoittaa kylmää, tehokasta tai kasvotonta robottiyhteiskuntaa, vaan sen tarkoitus on helpottaa ja tehostaa asioita. Kustannusten sijaan digitaalisuus tuo valtavat säästömahdollisuudet, mutta niitä ei haluta nähdä. Suomalainen arvo- ja asennekeskustelu kaipaa muutosta.

Digiyhteiskunta tarvitsee kilpailua laadusta

Meillä on turhan usein käynyt digitaalisten hankkeiden kanssa niin, että ne ovat olleet vanhentuneita jo ennen kuin ne on saatu käyttöön. Nyt organisaatioissa ei uskalleta kokeilla, kun tuntuu, että kukaan ei tee kunnollista ja toimivaa, vaikka kustannukset ovat valtavat. Tarvitaan julkisen ja yksityisen puolen yhteistyötä ja yhteistä sitoutumista tuloksiin. Julkishallinto ei voi enää tuottaa kaikkea, vaan yksityisen ja julkisen puolen palvelutuotanto sekoittuu. Uusien palveluiden kehittämisessä voitaisiin innovoida uusi liiketoimintamalleja, joissa palvelun toimittaja saisi osan saavutetuista tuotoista tai säästöistä. Meidän tulisi onnistua sitouttamaan yksityisen puolen toimijat mukaan julkishallinnon murroksen onnistuneeseen läpivientiin.

Ruotsissa esimerkiksi otettiin käyttöön terveydenhoitomalli, jossa palveluille on määritelty tietty laatutaso. Nyt kaikki, jotka täyttävät tämän laatutason, saavat tarjota näitä palveluita yhteisesti sovituin hinnoin. Laatu syntyy kilpailusta – Ruotsissa potilaan valinnanvapaus vähensi kustannuksia 17 prosenttia ja nosti asiakastyytyväisyyden 98 prosenttiin. Heitä, joilla ei ole palveluihin varaa, tuetaan tulonsiirron.

Suomessa meillä on tällä hetkellä hyvinvointivaltio, joka tasapäistää kaiken ja kaikki. On tärkeää, että kukaan ei saa parempaa kuin muut.

Ruotsin mallin tapaisesti meidän tulisi avata laatu kilpailulle myös digiyhteiskunnassa.

Tällä varmistettaisiin, että parhaat ideat saavat äänensä kuuluviin. Avoimelle lähdekoodille rakennetut järjestelmät mahdollistavat integraatiot ja vapauttavat organisaatiot yhden toimittajan mallista parhaisiin käytössä oleviin keinoihin.

Uskallus puuttuu – virkavastuuvakuutus rohkaisisi suomalaista virkamiestä

Suomalainen virkamies on usein sellainen, joka tekee kaiken niin perusteellisesti, että aika ajaa idean ohitse. Joskus aikanaan kiisteltiin pitkään siitä, voiko yrityksen perustaminen hoitua sähköisesti – loppujen lopuksi virkamiesten kina loppui siihen, että yksityinen yritys ehti jo toteuttaa koko palvelun. Meillä pitäisi olla enemmän rohkeutta pilotoida ja kokeilla. Meille tarvittaisiin virkavastuuvakuutus, sillä nyt virkamiehet eivät uskalla tehdä päätöksiä siinä pelossa, että tekee vahingossa virheen ja joutuu siitä virkavastuuseen. Siksi asioita tehdään edelleen tutulla turvallisella tavalla, joka ei johda mihinkään. Valtionhallinnon tulisi ottaa enemmän yritysmaailman keinoja käyttöön.

Yhteiskunta on yhteinen projekti

Julkishallinnon johtaminen on kriisissä. Tämä johtuu sekä voimakkaasta politiikan muutoksesta että taustavoimien muutoksesta. Koko yhteiskuntamme on nyt segmentoitunut omiin yksittäisiin siiloihin. Poliittisen johtajuuden kenttä on muuttunut rajusti.

Äänestäjät ovat kiinnostuneita kapeista itseään koskettavista asioista, eikä kyetä näkemään koko yhteiskunnan suurta kuvaa. Päättäjät päätyvät helposti miellyttämään pieniä osasia kokonaisuuksien sijaan.

Aikaamme leimaa hektisyys – ihmisten kiinnostus kestää 20 sekuntia ja tämä ajaa päättäjät yhden lauseen sloganeihin, jotka vääristävät todellisuutta.

Meillä myös korostuu oman edun ajattelu: asioita verrataan mustavalkoisesti niin, että esimerkiksi digitaalisuuteen investoitu raha on lapsilta tai vanhuksilta pois, vaikka asia todellisuudessa on päinvastoin. Yhteiskunnan tulisi olla meidän kaikkien yhteinen projekti.

Kansalainen on aina myös yhteiskunnan osa ja siksi myös kansalaisella tulee olla oma vastuu. Kaikkea ei voida sälyttää yhteiskunnan hartioille. Meillä on havaittavissa trendi, jonka mukaan suomalaiset vaativat yhä enemmän valtiolta ja yhteiskuntaan turvataan entistä enemmän. Kansalainen itse ei kuitenkaan ole valmis luopumaan mistään – ajaudutaan veronkorotuksiin, joita kritisoidaan.

Muutosvastarinta pitää murtaa johtamisen kautta. Korostetaan yhdessä tekemistä ja yhdessä kokeilemista ja kannustetaan oma-aloitteisuuteen. Meidän tulisi yhdessä sitoutua paremman yhteiskunnan rakentamiseen ja kehittämiseen. Keinoja on olemassa, jos vain uskallamme ottaa ne käyttöön.  Näillä aineksilla on mahdollista rakentaa uutta digiyhteiskuntaa, joka hyödyttää kaikkia.