3.6.2014Think Tank

Digiyhteiskunta tarvitsee poliittista johtajuutta

Julkishallinnon digitalisoituminen on vasta alkumetreillä. Suurin osa julkisista palveluista tuotetaan edelleen perinteisen menetelmin. Kaikki julkishallinnon palveluketjut tulisi digitalisoida ja prosessit automatisoida mahdollisimman pitkälle ja yhtenäisesti koko maassa. Tämä edellyttää kuitenkin yhteistä puoluepoliittiset rajat ylittävää näkemystä julkishallinnon digitaalisesta palvelutuotannosta sekä julkisten tietotekniikkahankintojen järkeistämistä. 

Julkishallinnon palvelujen digitalisoiminen edellyttää puoluepolitiikan yläpuolelle nousemista ja aitoa pohdintaa siitä, miten tärkeät julkishallinnon palvelut turvataan jatkossa. Tarvitsemme hallituksen, joka kykenee tekemään päätöksiä. Päätösten pitää olla läpinäkyviä ja niitä tekemässä on oltava mukana kaikki puolueet, jotta yhteinen poliittinen tahtotila ja näkemys saadaan aikaiseksi.

Yhteinen tahtotila luo lähtökohdat julkisten palveluiden sähköistämiselle, mutta siinä onnistuminen edellyttää tehokasta ja vahvaa johtamista. Julkishallinto tarvitsee muutosjohtajia, joilla on lupa ja mandaatti tehdä ratkaisuja. Epäkohdat on tuotava esiin ja asioiden tulee nousta poliittisen puheen yläpuolelle.

Järkeä IT-hankintoihin ja mittaamiseen

Tällä hetkellä valtio hankkii erilaisia tietoteknisiä palveluita noin 900  miljoonalla eurolla vuodessa.

Säästöjä on pakko tehdä, joten meillä pitäisi olla käytössä tehokkaammat mittarit seurata paljonko eri hankkeisiin on laitettu rahaa ja mitä niillä on saavutettu.

Millaisia investointeja tarvitsemme jatkossa digitaalisuuden eteenpäin viemiselle ja mitä hyötyjä näillä investoinneilla saavutetaan?

Muutosjohtajien tehtävänä on IT-hankintojen tehostaminen ja järkeistäminen. Suuret infrastruktuurihankkeet tulisi hoitaa keskitetysti ja toimialariippuvat hankkeet hajautetusti. Tietojärjestelmähankinnat ovat pienille yksiköille merkittäviä, eikä heillä ole tarvittavaa osaamista IT-hankinnoista. Esimerkiksi pienet kunnat hankkivat tietotekniikkaa pienillä henkilöresursseilla, joten heillä ei voi olla tarkkaa ja syvää osaamista kaikista teknisistä mahdollisuuksista kehittää prosessejaan. Julkishallinnolla tulisi olla alueelliset osaamiskeskukset, jotka auttavat pieniä yksiköitä ja antavat hankintaosaamista. Suuret koko julkishallintoa palvelevat IT-hankkeet, kuten palveluväylä, tulee olla valtiovetoisia.

Eroon päällekkäisyyksistä ja tehottomuudesta

Julkishallinnon digitalisoituminen on vasta alkumetreillä. Suurin osa palveluista tuotetaan edelleen perinteisin menetelmin. Palveluketjut pitäisi tehdä digitaalisiksi ja prosessit automatisoiduiksi. Yksittäisiä sähköisiä palveluita jo on, mutta ei kokonaisratkaisuja.

Julkishallintoa rasittavat turhat, tehottomat toimintatavat ja näennäispäätökset. Esimerkiksi nyt eri tuet, kuten lapsilisä, asumistuki, työttömyystuki ja niin edelleen, haetaan usein eri tahoilta. Tukien hakuprosessien yhtenäistäminen vähentäisi väärinkäytöksiä ja yhdenmukaistaisi hakemista. Tästä syystä esimerkiksi kaikki tulo-, tuki- ja verotiedot pitäisi olla sähköisesti helposti saatavilla. Verotietojen perusteella voitaisiin siirtyä yhteen tukimuotoon, toimeentulotukeen, jota saa tilanteen ja tarpeen mukaan.

Tukipolitiikan muutos mahdollistaisi palveluiden sähköistämisen ja perinteisten kalliiden palveluiden tuottamisen maksullisuuden, sillä pienikin maksu ohjaa kansalaiset nopeasti maksuttomien palveluiden käyttäjiksi. Niitä, joilla ei aidosti ole mahdollisuutta eikä osaamista käyttää sähköisiä, edullisesti tuotettavia palveluita, kalliimpi palvelu olisi maksuton. Yhteiskunnallista kehitystä ei pidä jarruttaa pienen joukon vuoksi.

Kohti digitaalista palvelutuotantoa

Kuluttajistumisen myötä kansalaiset vaativat moderneja sähköisiä palveluita myös julkishallinnolta. Tämän päivän maailmassa tehokas palvelutuotanto tarkoittaa digitaalista palveluntuotantoa. Digitaalisessa yhteiskunnassa palvelut ovat käytössä ympäri vuorokauden, ja palveluiden luonne on toisenlainen kuin perinteisessä mallissa.

Hyvä esimerkki palveluiden sähköistämisestä ovat automaattikirjastot. Sieltä saa loistavaa palvelua ilman työvoiman tarvetta.

On kuitenkin tärkeä muistaa, että sähköiset palvelut eivät tarkoita kasvotonta ja jäykkää, järjestelmien ehdoilla tapahtuvaa palvelua, vaan digitalisoiminen voi jopa parantaa palvelun henkilökohtaisuutta.

Meidän tulee aidosti miettiä, missä palveluissa ja toiminnoissa tarvitaan oikeasti ihmisiä. Hyvin järjestelyillä julkishallinnon palveluilla henkilöstöä voitaisiin seuraavan kymmenen vuoden aikana vähentää 20 prosenttia. Osaksi tämä tapahtuisi eläköitymisen ja muun luonnollisen poistuman kautta. Puolet korvattavasta henkilökunnasta tulisi palkata toisista tehtävistä julkishallinnon sisältä ja vain toinen puoli yksityiseltä sektorilta. Tällä tavoin henkilöstön määrää saadaan pienennettyä vuodessa puolet luonnollisen poistuman määrästä.  Tiukka henkilömääräkuri myös pakottaa miettimään palveluprosessit ja mahdollisuuden niiden digitalisointiin uudelleen

Kansalaiset mukaan jo palveluiden suunnitteluvaiheessa

Digitalisoiminen ei tarkoita palveluiden karsimista, eikä kaikkea voida sähköistää. Sähköistetään vain ne palvelut, joista saadaan eniten hyötyä. Palveluiden sähköistäminen vaatii aina myös tietyn käyttäjämassan ollakseen kannattavaa. Joten kun digitaalisia palveluita tuotetaan, on niiden oltava hyviä. Siksi kansalaiset tulee ottaa mukaan jo palveluiden suunnitteluvaiheessa, ja palvelut pitää tuottaa nimenomaan käyttäjän tarpeita silmälläpitäen.

Koko poliittisen kentän ja julkishallinnon tulee pohtia, miten taataan mahdollisimman hyvät palvelut kustannustehokkaasti tuotettuina. Tähän liittyy myös kysymys siitä, mikä on yksityisen puolen ja julkishallinnon suhde. Onko yhteiskunnan tarjottava kaikki palvelut? Voiko yhteiskunta siirtää osan palveluiden järjestämisestä yksityiselle sektorille? Mikä on tietotekniikan rooli tässä?