20.05.2014Think Tank

Digitalisoituminen muuttaa julkishallinnon palvelukulttuurin

Yhteiskuntamme elää digitalisoitumisen myötä murrosaikaa, joka väistämättä lyö leimansa myös julkishallinnon toimintoihin ja toimintatapoihin. Tiedon tuottamisen tavat muuttuvat ja tämä vaikuttaa myös tulevaisuuden palvelumalleihin. Tietovarantojen digitaalisuus ja avoin, mutta turvallinen liikkuvuus ovat tulevaisuuden yhteiskunnan kehittämisen tärkeimmät perusteet.

Julkishallinnon digitalisoitumisen tilaa pohdittaessa tulisi miettiä mitä varten julkishallinto tuottaa tietoa. Aikaisemmin tiedon jakamisen ja tuottamisen tapa on ollut yksisuuntaista ja tuottajalähtöistä – viranomaiselta tai virkamieheltä kansalaiselle. Tällä hetkellä suuret julkiset tietovarannot alkavat jo olla digitaalisessa muodossa, ja tämä antaa täysin uudet mahdollisuudet tiedon hyödyntämiselle.

Tiedon avoimuus on oleellisen tärkeä asia digiyhteiskunnan kehitykselle.

Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että tietovarantojen digitalisointi on perusedellytys sille, että myös palveluita voidaan alkaa muuttamaan digitaalisiksi. Vaikuttavimmat ja tärkeimmät kehitysalueet meillä ovat terveydenhuolto ja koulutus. Mitä suuremmista tietovarannoista on kyse, sitä enemmän se hyödyttää koko yhteiskuntaa. Kaikkia palveluita ei jatkossakaan kannata sähköistää.

Julkishallinnon palveluntuottajan rooli muuttuu

Digitaalisuus mahdollistaa automatisoidut päätöksentekoprosessit, jotka puolestaan parantavat tuottavuutta ja tehokkuutta. Osa julkisista tahoista on palvelujen sähköistämisessä toisia pidemmällä. Esimerkiksi Kela ja verohallinto ovat aloittaneet työn ajoissa ja tästä syystä he voivat jo tarjota kansalaisille erittäin toimivat sähköiset palvelut.

Jatkossa julkishallinnolle jää palveluista huolehtijan rooli. Palveluiden operatiivinen tuottaminen siirtyy yksityiselle puolelle, sillä rakennetta on pakko keventää. Julkinen puoli tunnistaa tarpeet ja varmistaa, että tarvittavat palvelut ovat saatavilla.

Tulevaisuudessa yleistyvät mallit, joissa yhteiskunta määrittelee tarpeen ja yksityinen puoli tuottaa ja toteuttaa palvelut.

Rakentamisen lupaprosessin sähköistävä Lupapiste on hyvä esimerkki tällaisesta palvelusta.

Jaettu tieto on valtaa

Tiedon tuottajan näkökulmasta digitalisoituminen avaa kanavan kahteen suuntaan. Enää ei riitä, että kansalle annetaan jotakin, vaan nyt julkishallinnon täytyy olla aidossa vuorovaikutuksessa kansalaisten kanssa. Ennen tiedon hallussapito oli valtaa, nyt valta syntyy tiedon jakamisesta. Digitalisoituminen muuttaa julkishallinnon palvelukulttuurin.

Tietojen tulee jatkuvasti olla ajan tasalla ja kansalaista palvellaan pyytämättä.  Palvelut rakennetaan asiakkaiden tarpeista ja hyödyistä lähtien. Pankit ovat hoitaneet tämän hyvin. Asiakkaalle toimitetaan pyytämättä esimerkiksi uusi pankkikortti edellisen vanhentuessa. Tämä tapa pitäisi viedä myös julkishallinnon palveluihin. Kansalainen saisi automaattisesti esimerkiksi uuden passin edellisen vanhentuessa.

Digitaalisuuden myötä myös lainsäädäntöä joudutaan pohtimaan uusiksi. Mikä on tulevaisuudessa tietosuojan taso ja kuinka pitkälle se ulottuu? Pitäisikö erilaisilla tiedoilla olla erilaisia suojatasoja? Tulisiko kansalaisella olla eritasoisia identiteettejä niin, että vähemmän tärkeitä tietoja saisi kevyemmällä tunnistaumisella ja toisia vahvemmalla tunnistautumisella? Esimerkiksi Liettuassa tutkitaan parhaillaan henkilötunnusta, joka ei varsinaisesti sisällä tietoa asianomaisesta  ihmisestä.  Kyseinen tunnus olisi avain tietojen välittämiseen tai yhdistämiseen.

Tietoyhteiskunnan perusta kuuluu kaikille – kansalaisella myös vastuu

Jotta kansalaiset hyödyntäisivät julkishallinnon tarjoamia sähköisiä asiointipalveluita, tulee heillä olla edellytykset käyttää niitä. Yhteiskunnan tuleekin tarjota perusta tulevaisuuden tietoyhteiskunnalle. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että kaikilla on saatavilla toimiva nettiyhteys. Tämä päivänä se on yhtä oleellinen asia kun viemäri- tai vesiverkosto tai tieverkko. Yhteiskunta rakentuu näiden peruspilareiden varaan.

Kansalaisen perustaitoihin kuuluvat nykyään kielitaito, historian tuntemus, lukutaito ja tietotekniset taidot. Nämä asiat jokaisen kansalaisen tulisi hallita.

Kansalaisten tulee kyetä myös ottamaan itse vastuuta itsestään ja pitää omat taitonsa kehittyvän yhteiskunnan vaatimusten tasolla.

Ei voida vain olettaa, että yhteiskunta huolehtii kaikesta. Palveluita kehitettäessä ei voida aina pohtia heikoimpia lenkkejä, vaan yhteiskuntaa tulee rakentaa tulevaisuuden tarpeet edellä. Jos huomisen tarjoamaa pohditaan vain Pihtiputaan mummon ehdoilla, on yhteiskuntamme väistämättä aina kehitystä jäljessä.