Joskus harrastuksissa oppii jotain, mitä voi hyödyntää yrityselämässäkin
Olen viime aikoina pelannut tennistä teinejä vastaan, ja noista kokemuksista on syntynyt ajatuksia siitä, kuinka suuri ja vanha (yritys) voi kilpailla pienen, nopean ja innokkaan (startupin) kanssa.
Harrastin aikanaan juniorina tennistä. En ollut mikään huippu, mutta vuosien harjoittelu kuitenkin tallensi klassiset Rod Laver -peruslyönnit selkäytimeeni. Opiskelun ja muiden kiireiden vuoksi pelaaminen jäi sitten 20 vuodeksi.
Muutama vuosi sitten sain poikani innostumaan tenniksestä, ja hän alkoi ekaluokkalaisena pelata starttitason tenniskilpailuja. Ajattelin, että isän esimerkki voisi olla innostavaa, joten keräsin rohkeuteni ja ilmoittauduin aikuisten kilpailuihin.
Kokemus oli aikamoinen shokki. En ollutkaan enää se takavuosien urheilullinen haastaja vaan vanha kehäkettu. Juuri sellainen dinosaurus, joita olin aikanaan juniorina kaatanut.
Tenniksessä kilpailut jaetaan pelaajien tason mukaan luokkiin: A-luokassa pelaavat Suomen mestarit ja E-luokassa harrastajat. Omassa C-luokassani pelaa karkeasti kahdenlaisia pelaajia: itseni kaltaisia kokeneita aikuisia tai nousevia junioreita. Aikuisia vastaan pelaaminen on aika suoraviivaista, mutta junnut ovatkin jo toinen juttu.
Muutaman tuskallisen tappion jälkeen oli pakko ottaa järki käteen ja miettiä joku strategia.
Yleensä vastaan tulee 13-vuotias, joka näyttää pikkulapselta. Mutta ulkonäkö hämää – hän on yleensä pelannut tennistä viiden vuoden ajan 10 tuntia viikossa ammattilaisten valmentamana. Junnut ovat nopeita, taitavia, täynnä intoa ja mikä pahinta: he eivät väsy ikinä. Muutaman tuskallisen tappion jälkeen oli pakko ottaa järki käteen ja miettiä joku strategia.
Miten voitan nuoremman ja ketterämmän?
Vaikka alkulämmittelyssä juniori voi vaikuttaa voittamattomalta, heidän yleisin heikkoutensa – ja vahvuutensa – on, että he eivät paljoa mieti. He pelaavat omaa tuttua peliään ja hermostuvat helposti, jos se ei tuota haluttua tulosta. Heidän voittaminen on mahdollista, jos tuon pelin saa rikki.
Henkinen yliote
Yksi strategia on lyödä luu kurkkuun heti alussa. Isompana pelaajana syötän kovempaa kuin he, ja minulla on paljon ulottuvuutta verkolla. Iso peli saattaa saada vastustajan luulemaan sinun olevan tosi kova, jolloin hän alkaa lyödä epätoivoisia lämäreitä. Strategian ideana on saada vastustaja yrittämään lyöntejä, joita hän ei oikeasti osaa. Kyse on hämäyksestä: jos todella osaisin pelata tällaista peliä, olisin A-luokassa. Jostain syystä tämä strategia toimi paremmin aikuisia vastaan, juniorit se saa vain pelaamaan entistä paremmin.
Tarjoa hirttonarua
Paremmin vastustajan pelin saa rikkomalla hänen itseluottamuksensa. Ja mikään ei tee sitä tehokkaammin kuin tyhmä virhe. Lyö helppo pallo junnun heikommalle puolelle, pelasta junnun siitä lyömä pallo nurkasta taas helppona takaisin ja toivo, että hän lyö sen ulos. Jos lyö, anna samanlainen helppo uudestaan. Homma ratkeaa viidellä pallolla. Jos hän lämää ne itsevarmasti läpi, olet pulassa. Mutta, jos edes 3 epäonnistuu, matsi hoituu tönimällä palloja takaisin juniorin räiskiessä niitä pitkin sivuseiniä.
Kohtele aikuisena
Lapsen kasvuun kuuluu kaikenlainen häröily. Niinpä kentälläkin tapahtuu kaikenlaista. Ja itsekin isänä siihen haluaisi suhtautua ymmärryksellä. Mutta monet tempuista antavat etua kisatilanteessa ja ovat oikeastaan epäurheilijamaista käytöstä. Pienet ovat todella vaarallisia vastustajia, heille ei tule antaa enempää vapauksia kuin muillekaan vastustajille. Muuten tulee noutaja.
Hyödynnä vahvuutesi ja kierrä heikkoutesi
Nuorena olin tosi kiinnostunut siitä, mitä muut ajattelivat pelistäni. Tavoitteena oli pelata hienoa tennistä. Nyt tyylipisteet eivät enää kiinnosta. Itselläni yhden käden klassinen rysty karkailee turhan usein, joten en käytä koko lyöntiä ollenkaan. Tuuppaan jotain kummallista venkuraa tai kierrän kämmenelle. Näyttää hassulta, mutta tuo pisteitä. Sitä lyödään, millä voittaa.
Positiivisuus
Pelikaveri kehotti kerran minua pitämään pelissä hauskaa. Sen olisi voinut ottaa kohteliaisuutena, mutta se oli taktinen neuvo: omat eleet vaikuttavat suoraan omaan tunnetilaan. Yksinkertainen hymy huijaa kehoa, että asiat ovat hyvin, mikä vapauttaa endorfiineja. Se taas vähentää kouristuksenomaista puristusta mailasta ja pallot alkavat taas putoilla sisään. Nelinpelissä vitsejä vääntävä pari tuppaa voittamaan. Vitsit tulevat ennen voittoa, ei päinvastoin.
Omat eleet vaikuttavat suoraan omaan tunnetilaan.
Samoja oppeja voi kokeilla myös työ- ja yrityselämässä. Startupeilla ja perinteisillä yrityksillä on molemmilla omat vahvuutensa, joita kannattaa kunnioittaa menestyäkseen.
Ja jos niistä ei ole apua, kannattaa muistaa tärkein havaintoni: joskus vastaan tulee parempi kaveri. Nuorena vielä ajattelin, että kaikki vastaantulevat pitäisi kyetä voittamaan. Nyt kuitenkin tiedän, että joskus kannattaa vain keskittyä nauttimaan niistä palloista, joissa itse onnistuu. Urheilussa parempiensa seuraaminen on myös loistava tapa oppia uutta, mitä ei kannata unohtaa yrityselämässäkään. Matka on tärkeämpi kuin tulos.
Antti Koskinen on palveluliiketoiminnan muotoilija. Hän etsii työkseen ja harrastuksenaan selittäviä rakenteita ja teorioita kaikkialta.
