Hyppäsin toukokuun lopussa nukkuvaan junaan mukanani ilmapatja, läppäri ja läjä vaatteita. Tarkoitus oli ajella junalla Ouluun, ja siirtyä kuukaudeksi työvaihtoon Oulun toimistolle. Työt pysyisivät samana, mutta työympäristö ja kollegat vaihtuisivat. Niin ja koti. Olin hommannut itselleni kalustetun alivuokralaiskämpän Oulun Toppilan siiloista, tarkemmin määrittelemättömästä osoitteesta. Kovinkaan isoja odotuksia minulla ei kuukaudelle ollut. Eihän sitä kotitoimistollakaan paljon työn ja lounasarvonnan lisäksi kuukaudessa ehdi tehdä. Väärässäpä olin.
Yllättävän harvassa työpaikassa on mahdollisuus etätyöskentelyyn. Vielä harvemmissa työpaikoissa on mahdollisuus työvaihtoon. Meillä Solitalla on molemmat. Se on täydellistä.
Työssä joustaminen ei työnantajalle paljon maksa. Etätyö ei maksa ekstraa, ja kuukauden työvaihdon kustannuksetkin jäävät parin hotelliyön hintatasolle. Työnantajan jousto kuitenkin takaa virkeämmät työntekijät, työtehokkuuden kasvun, ja mitä todennäköisimmin enemmän joustoa myös työntekijän puolelta. Työvaihto antaa mahdollisuuden verkostoitua ja luo pohjan erilaisten työkulttuurien kohtaamiselle – sosiaalisen pääoman kasvatusta parhaimmillaan. Eksyileminen vieraassa kaupungissa osoittaa, että työvaihto myös kasvattaa ihmisenä. Kuka olisi ajatellut, että kuukauden bunkkailu sattuneesta syystä kalustamattomassa kämpässä laittaa prioriteetit kohdalleen. Verhoja, kattolamppua ja kattiloita en ole kuukauteen kaivannut, mutta ilman työkavereita ja merinäköalaa en olisi selvinnyt.
”Aina löytää eskimoita, jotka ovat valmiita neuvomaan kongolaisille, miten parhaiten selvitään helteellä.” -Stanislaw Jerzy Lec
Solitan Oulun toimisto on kohtalaisen nuori. Toimisto avattiin loppuvuodesta 2014. Yhtä sotaratsua lukuun ottamatta kaikki työntekijät ovat melko uusia solitalaisia. Tampereen konttorilla Solita-kulttuuri on vanhempaa. Vaikka itse olen siitä vasta 1,5 vuotta ehtinyt nauttia, olen huomannut että työkulttuuri on kehittynyttä ja yhteishenki on vahva. Työvaihdon tarkoituksena oli tiivistää näiden kahden konttorin yhteistyötä, ja yhteishenkeä. Pian huomasinkin, että vahva oli myös Oulun konttorin yhteishenki. Ehkä jopa vahvempi kuin satapäisellä Tampereen laumalla. Kahvitunnit käytettiin asunnon hankinnoista, muutoista ja muista perheasioista keskusteluun, ja hyväntahtoiset, ei-työhön-liittyvät WhatsApp-viestit työporukan ryhmässä lauloivat juhannuksenakin. Tarkoitus ei siis ollut ujuttaa etelän kulttuuria Ouluun. Tarkoitus oli verkostoitua, ja verkostoitumisessa onnistuin. Iloisin mielin kuuntelin positiivista palautetta uusilta, oululaisilta työkavereiltani siitä, kuinka mielissään he olivat työvaihdosta. Löytyipä sieltä myös pari, jotka alkoivat harkita vastavaihtoa Tampereelle. Lisäksi löysin vahvempaa välittämisen kulttuuria mukaanviemiseksi, asiantuntevia ja motivoituneita työkavereita, sekä ehkä myös uusia innovaatioita. Nyt minulla on myös kirjallinen lupa juhlia Kärppien mestaruuksia avoimen iloisesti. Kaikkein tärkeimpänä löysin työpaikalta valtavan ihania ihmisiä, joiden kanssa aion olla yhteyksissä jatkossakin.
Oulu on opettanut minulle välittömyyttä, välittämistä, rehtiä, korkeaa työmoraalia ja ennen kaikkea terveellistä lounasruokailua. Olen löytänyt uudelleen retuperällä olleen lenkkeilyharrastuksen ja kaupunkipyöräilyn ilon. Kollegalta saadussa lainapyörässäni on yksi vaihde, ja se on täydellinen. Sain tilaisuuden testailla uusia harrastuksia, ja vetää Oulujoen vettä henkeen urakalla Oulun wakeparkissa. On elävästi palautunut mieleeni, miksi ne rullaluistimet silloin vuosia sitten joutuivatkaan kaapin perukoille – ja minne nämä uudet rullat myös joutuvat. Olen oppinut, että elämä on jännittävämpää, jos kaikkea ei selvitä etukäteen, vaan eläytyy hetkeen ja antaa itsensä vähän eksyä. Kyllä se oman kämpänkin oikea rappu, kerros ja ovi lopulta löytyy, kun kokeilee avaintaan tarpeeksi moneen oveen.
(Oulun ihanuudesta huolimatta) ihaninta kaikessa oli kuitenkin Tampereelle jääneen kollegan viesti ”Minä kaipaan sua takasin” , jonka sain kolmannen Oulu-viikon aluksi. Ehkä palaankin, ainakin hetkeksi, takaisin.
Saila Lehtovaara työskentelee Solitalla Senior Integration Specialistina vaativien EAI-, SOA-, ja B2B-hankkeiden parissa. Hänellä on kattava osaaminen ja kokemus teollisuuden B2B-integraatioratkaisuista, ERP-hankkeista ja toimitusketjun hallinnan automatisoinnista. Lue Sailan viimeisin kirjoitus Pää pinnan alla integraatiotiimin Rajapinnalla-blogista.
