26.09.2017 | Blogi

Tiedon vapaasta liikkuvuudesta EU:n viides perusoikeus

EEC:n perustamissopimuksessa Roomassa 1957 määriteltiin toimivien sisämarkkinoiden varmistamiseksi neljä perusoikeutta: ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja varallisuuden vapaa liikkuminen jäsenvaltioiden välillä. Tulisiko tiedon vapaan liikkuvuuden olla EU:n sisämarkkinoiden viides perusoikeus?

Digitalisaation muuttaessa markkinoita toimiala kerrallaan, on noussut esiin tarve myös viidennelle EU:n perusoikeudelle   –   tiedon vapaalle liikkumiselle.

Tiedon vapaalla liikkumisella (digital single market) tarkoitetaan rajoitusten poistoa sekä pelisääntöjen luontia, jolloin EU:n sisämarkkinoilla voitaisiin jakaa vapaasti tietoa jäsenvaltioiden välillä ja tarjota digitaalisia palveluita riippumatta niiden tietosisällön fyysisestä sijainnista markkina-alueen sisällä.

EU:n arvio tiedon vapaan liikkuvuuden tuomasta bkt:n kasvusta vuositasolla on tällä hetkellä 465 miljardia euroa. Yhdistettynä eksponentiaalisesti kasvavaan tiedon määrään ja uusiin innovaatioihin kuten tekoälyyn, on tarve tälle viidennelle perusoikeudelle äärimmäisen akuutti.

EU:n 28 jäsenmaan digitaaliset sisämarkkinat on ainoita tapoja pysyä mukana digitaalisten palveluiden kehittämisessä muun maailman rinnalla.

Mitä vapaan tiedon yhteismarkkinoilla saavutetaan?

1. Kiihdytetään teknologisia innovaatioita. Tehokas tekoälyyn perustuva koneoppiminen vaatii 10 000 – 100 000 kertaa enemmän raakadataa kuin yhden ihmisen koko työurallaan tuottama tietosisältö. Tällaisia toimiala- tai teknologiapohjaisia tietovarantoja löytyy vain pieneltä määrältä toimijoita.

2. Luodaan uusia liiketoimintamalleja. Disruptiiviset liiketoimintamallit ovat osa neljättä teollista vallankumousta ja niiden syntyminen ilman toimivia rajapintoja on hidasta.

3. Luodaan uusia markkinoita. Kuluttajille on entistä helpompaa valita palvelutarjoajansa myös oman kotimaansa rajojen ulkopuolelta.

4. Vauhditetaan tutkimustyötä. Raakatiedon määrän kasvu edistää tutkimustyön edellytyksiä ratkaista monimutkaisempia teoreettisia ongelmia.

5. Parannetaan lain ja asetusten säädäntöä. Julkishallinnon päätöksenteko tehostuu käytettävissä olevan tiedon määrän kasvun ja laadun paranemisen myötä.

Avointa tietoa saa jakaa, yksityistä ei

Viro asetti itselleen selkeän tavoitteen juuri alkaneelle kuuden kuukauden puheenjohtajuuskaudelleen: Tiedon vapaasta liikkumisesta pitää tulla EU:n sisämarkkinoiden viides perusoikeus.

Tuoreen GDPR-tietosuoja-asetuksen seurauksena erityisesti yritysten keräämään tietoon ja sen jakamiseen suhtaudutaan nyt varovaisemmin. Toivottavasti tämä ei kuitenkaan muodostu esteeksi viidennen perusoikeuden matkalle kohti virallista statusta.

Kansalaisten tietosuojan kehittämiseen tähtäävän GDPR:n ja tiedon vapaan liikkumisen tavoitteiden yhteensovittaminen vaatii taitoa ja tahtoa.

Perusongelma on yksinkertainen: Avointa tietoa saa jakaa, yksityistä ei. Miten haaste ratkaistaan?

Erääksi ratkaisuksi on ehdotettu, että voisimme jakaa anonymisoitua yhdistelmätietoa. Tämä tarkoittaa sitä, että yksittäisten tietoalkioiden sijaan voidaan suhteellisen turvallisesti palauttaa joukkoja, joista tiedon alkuperää ei voi selvittää.

Tässä vaihtoehdossa piilee kuitenkin se riski, että otosjoukkojen mennessä pieneksi niitä ei voi enää palauttaa ja tieto vääristyy.

Kyselyalgoritmeja kehitetään vauhdilla

Näkisin parempana vaihtoehtona uudenlaisiin kyselyalgoritmeihin perustuvan vaihtoehdon, jossa rajapinnassa vastataan kysymyksiin raakatiedon jakamisen sijaan.

Nämä uudenlaiset avoimet rajapinnat vastaavat vain yksinkertaisiin kysymyksiin, joihin tiedon kyselijä etsii vastausta, eivätkä enää palauta massaraakatietoa prosessoitavaksi ja varastoivaksi loppukäyttäjälle.

Esimerkiksi avoimelta rajapinnalta voitaisiin kysyä, asuuko jollakin tietyllä maantieteellisesti rajatulla alueelle yli 1 000 sähköauton omistajaa, ja rajapinnan vastaus olisi vain ”kyllä” tai ”ei”. Tämä vaihtoehto olisi GDPR-asetus huomioiden huomattavasti turvallisempi sekä kyselijän että rajapinnan tarjoajan kannalta. Alkuperäisen tiedon omistajuudesta ei tulisi ongelmia sen pysyessä yhden omistajan hallussa.

Kyselyalgoritmeja kehitelläänkin jo kovaa vauhtia, ja niiden monipuolistuessa ne tulevat avaamaan aivan uudenlaisen alustaekosysteemin.

Tulisiko tiedon vapaan liikkuvuuden olla EU:n sisämarkkinoiden viides perusoikeus? Ehdottomasti kyllä. Lähikuukaudet näyttävät, etenevätkö asiat Viron puheenjohtajuuskaudella.

Kirjoittaja Lauri Helenius on Solitan julkisen sektorin liiketoiminta-alueesta vastaava johtaja.

*Kirjoitus julkaistu alunperin Talouselämän Tebattina 14.9.2017