Scrum Alliancen tämän kevään Global Gathering pidettiin San Diegossa. Konferenssin yli 1100 osallistujan joukossa oli minun ja kollegani Villen lisäksi useita ”vanhoja partoja” Jeff Sutherlandista lähtien. Konkarit antoivat perspektiiviä piirtämällä punaisen langan ketterän ohjelmistokehityksen alkuajoista nykypäivään ja tulevaisuuteen.
Scrum – vahvana pohjana agile-ajattelutavoille
Scrum oli jo ennen Agile Manifestoa. Se on ollut XP:n, SmallTalk-ohjelmointikielen ja monen muun tekijän myötä vahvasti vaikuttamassa siihen, mitä koko ketteryys-sanalla on alettu tarkoittamaan lääkkeenä komplekseihin ongelmiin. Pitkästä historiastaan huolimatta Scrum osoitti konferenssissa jälleen olevansa edelleen elävä moderni viitekehys ja ajattelutapa: edes sen perustajat tai ensimmäisen Scrum-tiimin valmentajana 90-luvulla työskennellyt Jeff McKenna eivät saarnaa vuosien hapattamaa vanhaa oppia, vaan ovat jäätävän upeasti kartalla siitä, missä maailma menee. Viitekehystä ja sen kouluttamista sopeutetaan jatkuvasti vastaamaan muuttuviin tarpeisiin.
Jeff Sutherlandin keynote pisti Scrumin perustajan varmoin ottein omalle paikalleen koko Agilen ympärillä kuohuvassa skaalaus-keskustelussa: fiksussa tekemisessä ei suuressakaan mittakaavassa ole kyse mistään taikatempusta tai monimutkaisesta scaled agile -frameworkistä, vaan pienten yksinkertaisten asioiden tekemisestä oikein ja monimutkaisten asioiden systemaattisesta pilkkomisesta käsiteltävissä oleviin paloihin. Tästä tulemme käymään varmasti lukuisia keskusteluja jatkossa.
Onko puolitehoinen riittävän hyvää?
Mitä jos yritys organisoituisi kokoelmaksi 5+2 hengen tiimejä, jotka toimisivat tehokkaasti yhteen tuottaen asiakasarvoa, hoitaen osaamisen jakamisen ja töiden synkronoinnin? Ja mitä jos kaikki tämä tapahtuisi ilman pienellä fontilla hädin tuskin A0-julisteelle mahtuvia organisaatio- tai prosessimalleja? Olisi hauska kokeilla ”agressiivista Scrumia” jossain nurkassa yritystä kaikkien niiden ”scrummimaisten” ja ”vähän kaikkea sieltä täältä” -projektien jälkeen. Mitä oikein tapahtuisi?
Sutherland kertoi Scrum+XP+Devops -yhdistelmistä, jotka oikein hoidettuina pääsivät yli 70 000% arvontuottoon lähtötasoonsa verrattuna.
Tällaiset ovat pelottavia ja inspiroivia ajatuksia, varsinkin kun tarinat eivät olleet teoriaa, vaan elävillä käytännön esimerkeillä perusteltuja. Niihin on vaikea olla reagoimatta – olipa reaktio sitten kieltäminen ”Ei toimi meillä…”- tai hämmentynyt toiveikas epäusko ”Voitaisiinko meillä päästä edes sadasosaan siitä?” -tyylisesti.
Konferenssissa rakennettiin Scrumilla oikean kokoinen auto Scrum4Hardware-kanavalla, sekä oivallutettiin tiimivalmennusta kymmenistä eri näkökulmista. Aiheita riitti visualisoinneista ja improvisoinnista urapolkuihin ja fasilitointitavoista erilaisiin meta-viitekehyksiin, jotka helpottavat tiimien systemaattista kehittymistä. HR, markkinointi ja koulutussektori ovat esimerkkejä Scrumin soveltamisesta perinteisen IT-maailman ulkopuolelle. Mielenkiintoinen tarina oli, miten ”toivottomiksi häiriköiksi” leimattujen lasten koulu saatiin tuottamaan upeita oppimistuloksia käyttämällä Scrumia: johdonmukaisuus, tavoitteiden ja työn visualisointi ja jatkuva parantaminen ovat avaimia menestykseen muuallakin kuin tietotyössä.
Johtamisella on keskeinen rooli ketterissä organisaatioissa
Johtajien ja johtamisen roolista modernissa organisaatiossa käytiin paljon keskustelua. Yksi hieno allegoria oli verrata johtajien merkitystä perinteisen pyramidin sijaan puuhun, jossa johtajien muodostama runko tukee ja ruokkii organisaation oksia ja lehtiä varmistaen, että kaikki sen osat saavat kaiken tarvitsemansa voidakseen tuottaa hedelmää. Jos juuret ja runko eivät täytä tarkoitustaan, on vuodenajasta riippumatta edessä syksy ja ruska. Vastavuoroisesti oksien ja lehtien on tarjottava johtajille läpinäkyvyys tekemiseensä ja tarpeisiinsa, jotta runko voi täyttää oman tärkeän osansa.
Joel ”Thor” Neeb piti lopuksi vaikuttavan keynote-puheenvuoron hävittäjälentäjän perspektiivin tuomisesta moderniin tietotyöhön: molemmissa töissä on kyse erittäin haastavasta ja kompleksisesta ympäristöstä. Erityisesti verkkokalvoilleni paloivat elävät esimerkit ”task saturation”-käsitteestä, jonka hallinta on oleellinen osa sekä hengissä selviämistä lentotehtävässä vihollislinjojen takana kuin tietotiimin työssä vaativissa ja monimutkaisissa projekteissa, joita Solitakin asiakkailleen tekee.
Omasta pienestä ikkunastani katsottuna Scrum on kaikkea muuta kuin kuollut.
Mielestäni se on hyvinkin hengissä, hyödyllinen ja voi hyvin. Scrumissa on edelleen kysymys systemaattisesta ratkaisemisen arvoisten ongelmien valitsemisesta, ongelmien laadukkaasta ratkaisemisesta tekijöitä rikkomatta ja turhan työn minimoimisesta kaikin keinoin. Kuten Scrumguide Scrumia kuvailee: se on yksinkertaista, kevyttä ja vaikeaa, mutta onnistuessaan palkitsevaa. Näiden asioiden pariin palaamme tulevissa blogeissa.
Katso alta lyhyt video, jossa on tunnelmia reissusta. Hyvää kesää kaikille!
Teemu Hyyryläinen työskentelee Solitalla ketterien tiimityötapojen kouluttajana ja -valmentajana. Hänellä on taustallaan 18 vuoden kokemus ohjelmistoalan töistä aina koodauksesta johtoryhmä- ja strategiatöihin. Löydät Teemun myös Linkedinistä tai Twitteristä.