Edellisessä kirjoituksessani kerroin digitalisaation aiheuttamasta muutoksesta ja sitä kautta taustoittelin, miksi liiketoiminnalle on tulevaisuudessa kriittistä olla kiinnostunut tietovarastosta ja sen uudesta olemuksesta. Nyt otan askeleen syvemmälle tuohon olemukseen ja lähestyn tarkoituksella asiaa filosofisoivasta näkökulmasta. Yritän samalla päivittää omaa ajattelumalliani ja löytää uudenlaiset teesit, jotka voisi naulata omalle ja asiakkaiden seinälle.
Konsulttien kalvoilla ja puheissa, mukaan lukien omissani, on jo jonkin aikaa käytetty termiä moderni tietovarasto. Modernilla viitataan uudenlaisia digitaalisen ajan tarpeita toteuttavaan ja uusia teknologioita hyödyntävään data-alustaan, tietovaraston uuteen sukupolveen. Moderni tietovarasto ei ole mikään vakiintunut käsite ja se kuvaa enemmänkin epämääräistä muutoksen aikaa.
Moderni- tai modernisointi-termien käyttö on tässä asiayhteydessä alkanut ärsyttää. Ihan kuin informaatioteknologia olisi muuttunut moderniksi vasta hiljattain ja ATK-termistä voitaisiin vihdoin luopua.
Itsestäni on tuntunut viimeisen parin vuoden aikana kyllä välillä melko hämmentyneeltä, kun on seurannut teknologioiden kehittymistä ja siitä aiheutuvaa informaation hallinnan ja analytiikan muutosta. Yhtäkkiä joka puolelta sikiää uusia työkaluja, lyhenteitä, vaatimuksia, ideoita ja toinen toistaan hienompia tekkejä ja temppuja. Toisaalta vanhasta maailmasta, legacysta, ei olla pääsemässä eroon ja monet vanhat opit ovat edelleen käyttökelpoisia. Samanaikaisesti pitää osata katsoa asioita monesta eri suunnasta, oppia liuta uusia teknologioita, ja mukautua elämään jatkuvassa muutostilassa ja epävarmuudessa. Ja sitten vielä matkaoppaana pitää kertoa asiakkaille, että mitä heidän nyt pitäisi tehdä.
Mielestäni tilannetta ja sen aiheuttamia tuntemuksia paremmin kuvaavampaa olisi puhua postmodernista tietovarastosta. Postmodernismi on taiteen ja filosofian suuntaus, jonka synnytti populaarikulttuurin nousu sekä kulttuurin kansainvälistyminen ja joka muokkasi teollistunutta yhteiskuntaa moniarvoisemmaksi. Sen kantavia periaatteita on, ettei ole olemassa yhtä totuutta, on lukuisia erilaisia havaintoja ja käsityksiä asioista, jotka sekoittuvat toisiinsa. Minulla on ainakin aika postmoderni olo tällä hetkellä.
Unohda yhden totuuden tavoittelu
Yksi totuus ja sen tavoittelu yrityksen tasolla on ollut monen tietovaraston olemassaolon peruste. Itsekin olen tällaisia hankkeita vetänyt tai ollut niitä tekemässä. Harva tietovarastohanke on kuitenkaan onnistunut tässä ylevässä tavoitteessa. Nykyään olenkin sitä mieltä, että tämä ollut aina jo lähtökohtaisestikin vinoutunut ajatus. Totuus sisältää aina ihmisen tulkintaa ja jokaisessa yrityksessä on samanaikaisesti olemassa useita totuuksia esimerkiksi liiketoiminta-, toiminto- ja tilannekohtaisesti. Jokainen niistä muodostaa oman kontekstinsa, jossa samaa dataa käytetään.
Totuuden sijaan tietovaraston tehtävä onkin tarjota kattavasti faktoja liiketoiminnasta ja asiakkaista.
Tulkinta tehdään erilaisissa konteksteissa erilaisten ihmisten tai yhä useammin myös koneen tai tekoälyn toimesta. Jokainen voi siis tulkita tietoa tavallaan, mutta tietovarasto pitää huolen, että data on oikeellista katsantotavasta riippumatta. Toki myös tietovarastossa toteutetaan osa tulkinnasta, joka perustuu erilaisiin käyttötarkoituksiin ja konteksteihin liittyviin liiketoimintasääntöihin. On kuitenkin itsensä pettämistä kuvitella, että kaikki tulkinta voitaisiin ylläpitää keskitetysti, koska liiketoiminnalla pitää olla mahdollisuus luoda tulkintaa nopeasti ilman että tietovarasto rajoittaa sitä turhaan. Tietovaraston rooli on siis yhä useammin tuottaa myös niin sanottua raakadataa liiketoiminnasta, ilman lisättyä tulkintaa.
Operatiivisen ja analyyttisen tiedon hyödyntämisen ja hallinnan rajat ovat häviämässä (tee liiketoiminnalle, älä konsernille)
Perinteisesti operatiivinen ja analyyttinen tiedon hallinta, integraatio ja hyödyntäminen ovat olleet toisistaan erillisiä siiloja ja niiden kehittäminen on perustunut omiin uskomusjärjestelmiinsä sekä teknologioihin. Tulevaisuudessa ei ole enää järkevää kehittää molempiin tarkoituksiin toisistaan täysin erillisiä arkkitehtuureja ja ratkaisuja, jotka osa-optimoivat vain toista näkökulmaa. Teknologian kehitys mahdollistaa näiden samanaikaisen tavoittelun ja yhteisen arkkitehtuurin.
Itselleni tämä tarkoittaa myös sitä, että tietovarasto palvelee yhä enemmän myös operatiivista liiketoimintaa, eikä pelkästään konsernitason tai johdon raportointia. Tämä muutos on mielestäni erittäin tervetullut tiedon liiketoiminnallisen laadun kehittämisen näkökulmasta. Operatiivisessa käytössä tiedon laadun merkitys korostuu. Datan puutteita tai virheitä ei enää voikaan korjata suoraan PowerPoint-esitykseen tai excel-ETL-prosessissa. Tällöin voidaan toiveikkaasti ajatella, että liiketoiminnan sitoutuminen tiedon laatuun ja sen edistämiseen on helpommin saavutettavissa. Tiedon omistajaa ei kenties enää tarvitse kaivaa aseella uhaten, kun liiketoimintaprosesseilla ja tiedolla on suorempi yhteys toisiinsa.
Yksi teknologia tai tuotealusta ei enää riitä (älä rakastu enää teknologiatoimittajaan)
Yksi teknologia-alusta ei ratkaise kaikkia tarpeita ja haasteita, ainakaan riittävän hyvin ja kustannustehokkaasti. Esimerkiksi relaatiotietokanta ei ole välttämättä järkevin ja tehokkain ratkaisu kaikkiin tiedonhallinnan ongelmiin.
Uudenlainen IT-arkkitehtuuri koostuu erilaisista toisiaan täydentävistä teknologiakomponenteista, joiden pitää toimia integroidusti yhteen ratkaisten moninaisia liiketoiminnallisia tarpeita.
Teknologian muutos on myös niin nopeaa, että komponentteja pitäisi ideaalitilanteessa pystyä vaihtamaan ilman suuria kustannuksia, ja saamaan uusimpien teknologian ottamaan käyttöön.
Yhä useammin tarvitaan myös koodaustaitoja, koska uudet teknologiat eivät ole vielä kypsyneet käyttöliittymien osalta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että ohjelmistokehityksen oppeja pitää tuoda analytiikan ja informaation hallinnan ratkaisujen kehitykseen.
Kestävä vai mukautuva
Aiemmin on ollut vallalla ajattelu, että tietojärjestelmien pitää olla kestäviä muutosta kohtaan (englanniksi robustness). Yhä nopeammin muuttuvassa maailmassa on mahdotonta ennustaa tulevaisuutta ja tehdä sen perusteella etukäteen suunnitellen kiveen hakattua mallia, joka toimii muuttumatta erilaisissa tilanteissa.
Järjestelmien kyvykkyys mukautua ja kasvaa muuttuviin ja ennustamattomiin tarpeisiin on uudessa maailmassa olennaisinta (englanniksi resilience).
IT-ratkaisujen pitää olla valmiita tukemaan esimerkiksi nopeiden liiketoiminnallisten kokeilujen tekemistä.
Tähän tarvitaan uudenlaista joustavaa arkkitehtuuria ja uudenlaisia kehittämisen toimintamalleja. Kun siis ymmärretään ja hyväksytään se, että liiketoiminnan tarpeet ja teknologian mahdollisuudet muuttuvat jatkossa koko ajan ja yhä nopeammin, on joustavuus koko IT-arkkitehtuurin, ja myös tietovaraston, tärkein ominaisuus tulevaisuudessa.
Kiinnostaisiko sinua työkennellä Solitalla? Oletkohan sinä seuraava digitaalisen maailman matkaoppaamme? Etsimme jatkuvasti uusia rakastettavia työkavreita huippuporukkaamme. Kurkkaa avoimet työpaikkamme täältä ja lähetä hakemuksesi pikimmiten.