Useimmiten päässäni pyöri turhautuminen ylösalaisin keikauttaneeseen virran rajaan, välillä mietin muistinko aamulla ruokkia koiran, ja jossain täydellisen taisteluväsymyksen kohdalla mieli harhautui organisaatioiden väliseen tiedonsiirtoon – eli työhöni. Joka keikauksesta sain kuitenkin kummallisesti pontta sille ajatukselle, että eteenpäin on pyrittävä, ja eskimokäännös on opeteltava.
Akanvirta, eddy (ˈɛdɪ):
A current of air or water running back, or in an opposite direction to the main current.
http://www.thefreedictionary.com/eddy
Akanvirta on takaisin vastavirtaan joskus pitkällekin johtava virtaus, etenkin rantojen tuntumassa ja esteiden (kivien) takana.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Joki
Yksi koskeen liittyvistä melojalle olennaisista termeistä on akanvirta. Koskimeloja voi jäädä hetkeksi levähtämään akanvirtaan, ennen siirtymistä virran rajan poikki alavirtaan. Akanvirtaa kutsutaan englanniksi nimellä eddy. Lausunta muistuttaa huomattavasti suomen kieleen omittua lyhennettä EDI, joka taas on organisaatioiden välisestä tiedonsiirrosta käytetty lyhenne – electronic data interchange. Onhan se vähän kaukaa haettu yhteys, mutta siellä veden alla pari kertaa päätäni kiviin kolistaneena ymmärsin, että näillä edeillä on muutakin yhteistä. Ehkä tekin ymmärrätte, jos maltatte jatkaa lukemista.
Akanvirtaan tullaan pysähtymään
Onko mitään ihanampaa kuin levähtää hetki melomatta ankaran koskea vastaan tehdyn taistelun jälkeen? Ei ole, mutta koskeen mennään kuitenkin melomaan. Oikealla taktiikalla ja oikeilla välineillä melominen ei edes ole kovin työlästä, vaan kevyttä.
EDI on integraatiototeuttajalle kuin puumela melojalle. Se keksittiin 30 vuotta sitten (puumela todennäköisesti ihan hetkeä aikaisemmin), ja on vieläkin hyödyllinen jossain olosuhteissa. Monia toimivia ratkaisuja pyörii EDIllä, ja monessa toteutuksessa se voi olla vieläkin perusteltu ja järkevä ratkaisu. Hiilikuitumela on kuitenkin vain niin paljon puumelaa kevyempi ratkaisu. Niin on EDIn sijaan palveluväylälle toteutettu palvelurajapintakin.
Ei ole harvinaista, että nykyäänkin aloitetaan uusia projekteja, joissa päätetään tehdä yritysten välinen tiedonsiirto EDIä käyttäen. Tätä tapahtuu sellaisessakin tilanteessa, jossa molempien taustajärjestelmien rajapinnat rakennetaan projektia varten alusta asti. Monta kertaa EDI-yhteyksien toteuttamiseen käytetään suunnattomia euromääriä, ja todennäköisesti vain sen takia että joku jossain on kirjannut joskus dokumentin, jonka perusteella yrityksen ulkoiset yhteydet tehdään EDIllä. No, kehitys kehittyy. Halvemmalla usein päästäisiin, jos otettaisiinkin käyttöön palveluväylä ja kevyemmät REST-, WS- tai API- rajapinnat. Usein niiden toteuttaminen vie murto-osan ajasta, niiden ylläpito on huomattavasti edullisempaa ja uudelleenkäytettävyys todennäköisempää.
Siirtyminen myötävirtaan
Koskessa esteitä on monenlaisia: henkisiä esteitä eli pelkoa; kiinteitä esteitä, kuten padot tai kivet; virran luomia esteitä kohdissa joissa eri virtaussuunnat kohtaavat, ja sitten esimerkiksi ylösalaisin kelluvia esteitä, kuten edellinen akanvirran rajan ylitystä yrittänyt meloja kajakkeineen.
Virran raja, eddy wall:
The often sharp boundary at the edge of an eddy between two currents of different velocity or direction is called the eddy fence, wall or line.
http://www.whitewatervoyages.com/skills/skills-4.html
Akanvirran ylittämisessä on tärkeintä muistaa mukautua oikealla tavalla virtauksiin. Virran rajan ylitys onnistuu parhaiten, kun ottaa oikean kulman etenemiseen, kunnon vauhdit, tukea alavirrasta ja antaa virtauksen viedä eteenpäin, myötävirtaan. Sen jälkeen voi antaa myötävirran kuljettaa. Ja kun ensimmäinen virran rajan ylitys on todennäköisesti kipannut kajakin, kannattaa vain nostaa pää pinnalle, ja hioa lähestymiskulma kuntoon ennen uutta yritystä.
EDIstä kevyempään integraatioratkaisuun siirtymisellekin löydetään usein esteitä. Niiden ylittämiseenkin löytyy kuitenkin useimmiten hyvät taktiikat.
Yksi yleisimmin vastaan tulevista esteistä on vaikutusvaltainen, mutta ymmärtämätön kumppani eli yleensä asiakas, joka haluaa rakentaa uudet yhteydet vanhalla kaavalla. Tämä on haastavaa. Todennäköisesti kuitenkin asiakaskin arvostaa toimittajaa, joka rohkeasti ehdottaa laadukkaampia teknologioita, ja joka jatkossakin pystyy joustavasti päivittämään rajapintoja ja tehokkaasti ylläpitämään niitä. Hyvässä lykyssä asiakas saa pontta vanhan EDI-teknologian, eli todennäköisesti useamman 80-luvulla pystytetyn fyysisen palvelinraudan ja hyvin räätälöidyn sekä kalliisti ja kiikkerästi ylläpidettävän EDI-sovelluksen siivoukseen.
Sen 80-luvulla pystytetyn EDI-keskuksen mukana saattaa myös tulla henkinen este integraatioiden nykyaikaistamiselle, arkuus siirtyä pois olemassa olevasta ratkaisusta. Muutos vain muutoksen takia ei välttämättä ole järkevää (useimmiten on, jotta mieli pysyy virkeänä), joten vastarinta voi joissain tapauksissa olla täysin järkeenkäypää. Käytännössä kuitenkin uusi integraatioteknologia tuo mukanaan niin paljon hyötyjä, että vastarinnasta rapisee perusteet pois. Näitä hyötyjä on Solitan aiemmissakin blogeissa hehkutetut palveluväylän monitorointimahdollisuudet, palvelurajapinnat, APIt, jatkuva integraatio, spagetti-integraatioista luopuminen, lisäarvopalvelut integraatioalustasta, liiketoiminnan seurantamahdollisuudet BAMin avulla, IoT, Master datan jakelu, yleiskäyttöisyys,…
Kaikkea yllämainittua ei saada ilmaiseksi. Luonnollisesti EDI-maailmasta siirtyminen rajan toiselle puolelle maksaa. Se kuitenkin tuo myös olennaisesti säästöjä. Kuten jo mainittua, usein samassa yhteydessä päästään eroon kalliista EDI-teknologioista, palvelurajapintojen monitorointimahdollisuudet taas tuovat säästöä operointiin – sekä ajallista että taloudellista. Yleiskäyttöisyys takaa sen, että jokaista uutta integraatiota ei tarvitse rakentaa alusta asti uudelleen, vaan jo palveluväylälle tuotua, kerran huolellisesti suunniteltua informaatiovirtaa pystytään uudelleen hyödyntämään jatkossa. Yllä olevan listan perusteella jokainen yrityksen integraatioarkkitehti varmasti löytää omat laadullisesti ja taloudellisesti liiketoimintaa parantavat perustelut.
Kuten koskessa, myös ICT-alalla voi oppia muiden virheistä, ja päättää itse toistaako ne vai ei. Kansallista palveluväylähanketta parjattiin julkisesti, koska perusteita ja hyötyjä ei ollut, ei ainakaan koko kustannusten edestä. Sen enempää kansallista palveluväylähanketta parjaamatta voi siitä kuitenkin oppia sen, että arkkitehtuuri on mietittävä kunnolla, perusteet tekemiselle on oltava selvät ja hyvät, ja että mukanaolijoiden on hyvä ymmärtää sekä integraatioiden liiketoimintakriittisyys että -hyödyt.
Kun esteet on taklattu kertaalleen, on aika etsiä uusia ja jatkaa kamppailuja virran kanssa. Myötävirtaan siirtyminen voi aluksi vaikuttaa haastavalta, mutta se on tavoittelun arvoista.
