Arvostan kovasti terveydenhuollon ammattilaisten työpanosta, koska minusta itsestäni ei siihen työhön olisi – olen turhan heikkopäinen näkemään verta tai edes pohtimaan vakavia sairauksia.
Lapseni syntymä havahdutti hoitajien työn vaikuttavuuteen
Muistan arvostukseni hoitotyötä tekeviä kohtaan heränneen jo yli 20 vuotta sitten esikoispoikani syntymän yhteydessä. Jouduin silloin kohtaamaan epävarmuutta ja elämän suuria kysymyksiä, vaikkakaan en onneksi itse joutunut synnyttämään. Sain vain seurata vierestä ja koittaa pysyä tajuissani supersalmiakin voimalla.
Työskentelin tuolloin telealan tuotekehitystehtävissä, ja muistan pohtineeni, että mitäköhän vaikkapa juuri tuo meidän poikamme maailmaan auttanut kätilö kertoo puolisolleen illalla? ”Oli ihan kiva päivä, kaksi poikaa ja yksi tyttö syntyi ja kaikki meni hyvin”.
Todellista vaikuttavuutta! Tuntui, että yksi normipäivä kätilön työssä oli aivan eri planeetalta, kuin mitä minä tuolloin sain päivässä tai edes vuodessa aikaan. Jäin kiitollisuudenvelkaa heille. Alitajuntaan jäi kytemään, josko voisin jonain päivänä olla avuksi omalla tavallani?
Fast forward to 2020: korona-aika
Nyt, yli 20 vuotta myöhemmin työskentelen Solitan Health -toimialan parissa jo neljättä vuotta, mikä on tuonut todellista merkityksellisyyttä työlleni. Olen ollut toteuttamassa useita järjestelmiä, joiden avulla hoitajat ja lääkärit voivat tehostaa työtään ja vapauttaa enemmän aikaa potilaille. Tai tehdä tekoälyn avulla parempia päätöksiä valtavan tietomäärän perusteella.
Olen ollut paljon tekemisissä hoitohenkilökunnan kanssa, joten viime aikoina on alkanut pohdituttaa hoitajien jaksaminen. Olen keskustellut eri sairaaloiden vuodeosastojen henkilöstön kanssa, ja olen havahtunut ongelman jättimäiseen kokoon. Liian usein olen saanut kuulla, että heidän työn kuormittavuuttaan ja työssä jaksamistaan ei mitata systemaattisesti. Pahimmillaan jaksamista ei mitata lainkaan, tai sitten vain sairaalan vuosikertomusten henkilökyselyjen yhteydessä.
Yleisesti ottaen joka sairaalassa seurataan hoitohenkilökunnan sairauspoissaolopäivien lukumäärää, ja ne luvut ovatkin karua luettavaa. Esim. Ylen artikkelin mukaan hoitajat sairastavat keskimäärin jopa kuukauden vuodessa ja tämä maksaa työnantajille miljoonia. Erään kuulemani arvion mukaan hoitajan yksittäisen sairauspoissaolopäivän kustannuksena (kaikki johdannaiskulut huomioiden) voidaan pitää 350 euroa. Joten isossa sairaalassa jo yhdenkin sairauspäivän vähentäminen tuossa tilastossa tarkoittaa helposti miljoonaluokan säästöä.
Toisaalta nyt koronapandemian kourissa hoitajien työkuorma on kasvanut niin suureksi, että yli puolet Sairaanhoitajaliiton kyselyyn vastanneista pohtii alan vaihtoa. Eikä tässä ole kyse pelkästään koronan poikkeusoloista, vaan reilu neljännes, 27 prosenttia kertoi olleensa uupunut jo ennen pandemiakevättä. Siksi mielestäni kannattaakin unohtaa korona hetkeksi ja pureutua tuohon 27 prosenttiin. Miten on mahdollista, että noin moni hoitaja kokee uupumusta?
Uupumuksen taustalla liian kova työkuorma
Iso syy uupumiselle on fyysisesti ja psyykkisesti kuormittava työ. Esimerkiksi lähihoitajan työ on usein todella raskasta fyysisesti; vuodepotilaana olevan vanhuksen auttaminen ylös vuoteestaan vaatii paljon voimia, ja krooninen pula sijaisista pakottaa itse kunkin venymään. Psyykkistä kuormittavuutta lisäävät varmasti jatkuva kiireen tunne, tehottomat tai huonosti toimivat potilastietojärjestelmät, sekä huonoksi koettu johtaminen.
Kuormitusta voidaan lähteä taklaamaan varsin arkisilla asioilla. Konkreettinen esimerkki on jokaisen vuoron alussa tehtävä hoitajien työnjako, eli potilasvastuista sopiminen hoitajien kesken mahdollisimman reilusti, huomioiden kunkin hoitajan sen hetkinen kapasiteetti ja kuormittuneisuus. Jos olet aivan piipussa raskaaksi menneen eilisen vuoron takia, miten voit saada hyvää laatua aikaiseksi tänään? Ehkä jaksaisit ottaa vastuullesi useamman vähemmän kuormittavan potilaan sen yhden raskaamman sijaan?
Entä jos työkuorman tasainen jakaminen olisi helpompaa ja kuormituksen mittaaminen jatkuvaa?
En kirjoittaisi tästä, ellen vahvasti uskoisi, että hoitajien työssä jaksamiseen voidaan vaikuttaa. Työn suunnittelusta ja johtamisesta vastuussa olevat osastonhoitajat ja hoitotyön johtajat, sekä resursseista ja budjeteista päättävät vastuualuejohtajat, sosiaali- ja terveysjohtajat jne. tarvitsevat tuekseen ajanmukaista, mitattavaa tietoa hoitohenkilökunnan kuormituksesta ja jaksamisesta. Ilman tietoa on vaikeaa tehdä päätöksiä parempaan.
Tästä syystä olen niin innoissani alun perin Tekonivelsairaala Coxan kanssa kehittämästämme Pulse-järjestelmästä vuodeosaston toiminnan päivittäisjohtamiseen ja suunnitteluun. Ja erityisesti sen kahdesta toisiinsa nivoutuvasta toiminnallisuudesta: tasapuolisesta työnjaosta ja vuoron kuormittavuuden mittaamisesta.
Pulsen avulla hoitajat voivat vuoron alussa jakaa potilaat siten, ettei kukaan hoitajista saa liian monta raskaasti kuormittavaa potilasta vastuulleen. Jokainen potilas on arvioitu hoitajan työn kuormittavuuden kannalta, ja Pulsen työnjako-näkymän laskurista näkee suoraan, montako eri tavalla kuormittavaa potilasta kullekin hoitajalle on asetettu.
Vastaavasti vuoron päätteeksi hoitajilta kysytään heidän henkilökohtaista arviotaan kyseisen vuoron kuormittavuudesta simppelillä liikennevalomallilla ja vapaatekstikentällä.
Edelläkävijäsairaaloissa mittaaminen on arkipäivää
Tekonivelsairaala Coxaa voidaan pitää monelta kantilta edelläkävijäsairaalana; Coxan leikkausmäärät ovat kasvaneet roimasti vuosi vuodelta, ja silti heidän asiakastyytyväisyytensä on pysynyt huippulukemissa (NPS 95) jo pitkään. Lukujen taustalla on monia asioita, muttei vähiten kova pyrkimys jatkuvaan kehittymiseen mm. Lean-toimintamallin kautta. Erään Lean-viikon hedelmänä vuonna 2016 heille syntyikin ajatus päästä eroon vuodeosaston ohjauksessa avainasemassa olleista magneettitauluista ja lukuisista tulosteista, ja lopputuloksena syntyi Pulse-järjestelmä.
Kaikista Pulsen ominaisuuksista nimenomaan vuoron kuormittavuuden mittaus onkin Coxan vuodeosaston kaiken toiminnan perusta, kertoo Pulsen ”äiti”, asiantuntijahoitaja Jaana Mäkinen. Jaana kertoo seuraavansa vuoron kuormittavuustietoja päivittäin ja toimivansa nopeasti, jos vaikkapa yleensä lähinnä vihreää palautetta merkannut hoitaja onkin arvioinut vuoron keltaiseksi tai punaiseksi:
”Me ihmiset olemme kokonaisuuksia, ja joskus kuormittuneisuus tulee työn ulkopuoleltakin. Siksi on niin tärkeää tällöin käydä kysymässä henkilöltä itseltään, että miten sinä voit. Näin on monta ongelmaa ratkennut ajoissa.”
Samaan johtopäätökseen on tultu myös vappuna 2020 avatussa Valkeakosken uudessa terveyskeskussairaalassa, jossa uusiin toimintamalleihin haluttiin panostaa alusta asti. Pulse on ollut aivan merkittävässä asemassa arjen toiminnan kannalta. Nyt puoli vuotta käytössä ollut järjestelmä on kerännyt kiitoksia kautta linjan niin hoitotyön johtajalta, osastonhoitajilta, vastuusairaanhoitajilta kuin hoitajiltakin.
Vihdoinkin tapa maksaa kiitollisuudenvelkaani takaisin.
Kiinnostuitko Pulsesta? Ota yhteyttä [email protected] ja sovitaan aika demolle.
