18.09.2015Blogi

Mitä yhteistä on vloggaavalla pääministerillä ja digimuutoksen johtamisella?

Pääministeri Juha Sipilän Suomen kansalle ja työmarkkinapäättäjille osoitettu isällinen tv-puhe tällä viikolla osui kansakunnan hermoon. Monelle minä-muodossa puhunut Sipilä onnistui välittämään kuvaa joukkojaan edestä johtavasta, sitoutuneesta johtajasta, jollaista on kaivattu väistämättömien muutosten edessä. Puhe sai valtavasti näkyvyyttä erityisesti somessa, jossa video levisi vauhdilla. Olisiko Sipilästä maailman ensimmäiseksi vloggaavaksi pääministeriksi? Iltauutisten aika kun meni jo alle 30-vuotiaiden suomalaisten osalta. Kokeilukulttuuria, normien purkua ja uutta ajattelua tarvitaan nyt monella suunnalla.

Johtaminen on viestintää – ja viestintä johtamista. Johtaminen on kyky saada ihmiset halukkaasti tekemään se mitä on tehtävä, tiivisti Eisenhower aikoinaan. Olipa kyse poliittisista uudistuksista, digitaalisen liiketoiminnan johtamisesta tai organisaatiomuutoksesta, muutosjohtamisen sudenkuopat liittyvät usein viestintään. Muutosvastarinta on normaali reaktio ja liittyy ihmismielen haluun puolustaa vanhoja tottumuksia, usein hyvästä syystä. Muutosvastarinta on tervettä ja hyväksi – sen ansiosta muutokset joudutaan perustelemaan selkeästi, moneen kertaan ja eri näkökulmista. Mutta pelkkä tieto ei riitä muuttamaan toimintaa. Mukaan tarvitaan myös tunne, joka ravistelee ihmiset liikkeelle.

Johtaminen on viestintää – ja viestintä johtamista.

Barrikadeille nousemisen lisäksi muutosvastarinta voi näkyä passiivisuutena. Sitä erityisesti suomalaisnuoret ovat viime vuosina olleet poliittisesti. Hesarin viimevuotisen tutkimuksen mukaan jo 29 prosenttia nuorista jätti äänestämättä, koska ’ei vain viitsinyt’. Tutkijan mukaan maailma tuntuu monesta nuoresta niin valmiilta, ettei sitä varten kannata peppua penkistä nostaa. Viime viikkojen leikkauslistoilla liekitetty keskustelu on tuonut ainakin yhden hyvän asian – lisännyt suomalaisten mielenkiintoa päätöksiin, jotka koskevat meitä jokaista.

Juuri tyytyväisyys vallitseviin olosuhteisiin ja epäyhtenäinen näkemys suunnasta ovat myös digitalisaation suurimpia jarruja. Teknologian kehitys ylittää organisaatioiden muutoskyvyn. Kun asiat ovat pääsääntöisesti hyvin ja evoluutio ohjaa meitä toimimaan niin kuin ennenkin on toimittu, on vaikea tarttua toimeen. Mutta uimaan on opeteltava ennen kuin on kylmässä vedessä. Muutoksen nopeuden päivittelyn sijaan kannattaa keskittyä ajattelemaan sitä, että maailma ei koskaan enää muutu yhtä hitaasti kuin tänään. Ei koskaan.

Muutoksen nopeuden päivittelyn sijaan kannattaa keskittyä ajattelemaan sitä, että maailma ei koskaan enää muutu yhtä hitaasti kuin tänään. Ei koskaan.

Digitalisaatio muuttaa yhä useamman yrityksen, viraston, sairaanhoitajan, opettajan, yritysjohtajan ja kuluttajan – meidän jokaisen – elämää päivittäin. Kehitys ei aina ole toivottua, mutta se on väistämätöntä ja etenee työmarkkinajärjestöjen, hallitusten ja yksittäisten työntekijöiden mielipiteistä ja maiden rajoista piittaamatta. Siksi muutostyöt on aloitettava jo ennen kuin maito on kaatunut. Ne on aloitettava yhdessä – ja palattava neuvottelupöytään vielä kerta toisensa jälkeen. Pää kylmänä ja sydän kuumana.

Vauhtia muutokseen voit hakea esimerkiksi

  • rakentamalla roadmapin digitaaliselle matkalle
  • antamalla uuden ajan osaajille rohkeasti vastuuta
  • ideoimalla villisti, suunnittelemalla liinisti ja kokeilemalla rohkeasti
  • hyödyntämällä viestinnän ja muutosjohtamisen ammattilaisia sitoutumisen vauhdittajina
  • antamalla analytiikan ohjata asiakaslähtöistä kehittämistä

Lisää aiheesta voit lukea esimerkiksi Solitan vähittäiskaupan tai liikenteen digitalisaatiota käsittelevistä Think Tank –julkaisuistamme.