Kuva: Nani Annette 2020
Isät käyttävät Suomessa alle 10 % kaikista perhevapaista. Yhdeksi syyksi tähän on nostettu isien työnantajien asenteet. Tässä blogikirjoituksessa kerron omia kokemuksiani Solitasta; millaista oli jäädä puolen vuoden perhevapaalle työelämästä ja miten pääsin näkemään miten Solitalla asennoiduttiin kannustavasti isien perhevapaisiin.
Hakiessani Solitalle Data Scientistiksi noin neljä vuotta sitten haastattelija muisti mainita, että yritys on myös hyvin perheystävällinen – “vaikka asia nyt ei olisikaan ajankohtainen”. Varsin tarkkaan kaksi vuotta sen jälkeen puolisoni tuli näyttämään tikussa kahta sinistä viivaa, ja siitä alkoi valmistautuminen tulevaan uuteen arkeen.
Työnantajan tuki perheelliselle alkaa varhain
Työnantajan tuki perheelliselle alkoi jo selvästi ennen raskaudesta työnantajalle ilmoittamista: joustavan työajan ansiosta neuvolakäyntejä ei tarvinnut mitenkään selitellä ja ne olivat palkallista työaikaa – myös isälle. Erityisesti esikoista odottaville tämä oli merkityksellinen asia kun molemmat vanhemmat pääsivät heti alusta asti tasavertaisina mukaan.
Laki takaa lapsen vanhemmille selvät oikeudet vapaaseen. Solitalla myös isiä kannustetaan käyttämään tätä oikeuttaan – isän työpaikan asenteet on kuitenkin tunnistettu yhdeksi merkittävimmistä isien perhevapaiden käyttöön vaikuttavista tekijöistä. Jo ennen omaa perheenlisäystä olin huomannut, että meillä esimerkiksi sairasta lasta kotiin hoitamaan jäävä isä ei herättänyt sen kummempaa huomiota, joten ennakko-odotukseni olivat hyvät.
Tieto siitä, että aioin käyttää isyysvapaan lisäksi myös puolet vanhempainvapaasta otettiin vastaan positiivisesti – ainoa kysymys työnantajan taholta oli, milloin jään kotiin eli mistä päivästä eteenpäin projektiin tarvitaan minulle seuraaja. Näin asian pitääkin toimia, mutta monelta samassa elämäntilanteessa olevalta tutulta on kuulunut hyvin päinvastaista viestiä niin teknologia-alalta kuin muualtakin: isän oikeus perhevapaisiin kyllä tunnetaan, mutta käytännön asenne vaihtelee “et kai sä nyt oikeasti, miksi äiti ei halua olla kotona” ja “harkitse nyt vielä, kun on niin vaikeaa löytää sijaista” väliltä.
Konsultista koti-isäksi
Vanhempainvapaalle siirtyminen tuntui tavallaan samalta kuin olisi ollut lähdössä kokonaan uusiin haasteisiin. Projekteihin piti löytää ja perehdyttää seuraajat H-hetken vääjäämättömän lähestymisen tuottaessa aikataulupainetta. Juotiin läksiäiskahvit, kiiteltiin puolin ja toisin, projektitiimi antoi läksiäislahjan. Toisaalta työpaikan vaihdon haikeus puuttui, koska tiesin palaavani samojen ihmisten pariin puolen vuoden päästä.
Kuva: Kotialbumi
Luonnollisesti vapaalle jäänti myös jännitti: päävastuu lapsen hoidosta siirtyisi samalla minulle. Minkälaiset rutiinit loisimme? Milloin syödään, milloin nukutaan, milloin leikitään? Miten lapsi reagoi, kun äiti ei olekaan (lähes) koko ajan läsnä? Toisaalta tiesin, että kyllä tämän kaiken varmasti oppii, viimeistään yrityksen ja erehdyksen kautta – ja ehkä oli myös vähän näyttämisen halua, että kyllä me pärjäämme kotona, vaikka äiti olisikin päivät töissä.
Vapaalle jäädessäni sovin esihenkilöni kanssa, että työläppäri ja -puhelin jäävät minulle käyttöön perhevapaan ajaksi. Samoin sovimme, että seuraan sähköpostia, Slackia, intraa ja muita viestintäkanavia jos sattuu huvittamaan, mutta esihenkilö soittelisi parin kuukauden välein kuulumisista. Työläppäri keräsi pääosin pölyä hyllyssä, mutta ennen kaikkea tiesin pääseväni vapaalta palattua nopeasti takaisin vauhtiin, kun ensimmäiset päivät eivät kuluisi esimerkiksi uuden koneen laittamisessa työkuntoon. Slack-appikin sai puhelimesta kenkää parin viikon jälkeen, kun huomasin sen vievän ajatuksia liikaa työhön.
Vanhempainvapaa auttoi muistuttamaan, että kaiken ei ole pakko tapahtua tiukasti kalenterin ja projektiaikataulujen mukaan. Aluksi aikatauluttomuus jopa vähän ahdisti kun ei oikein tiennyt, mitä tehdä ja milloin, mutta vapaudesta oppi nopeasti nauttimaan – samalla kuin muisti aina suunnitella puoli päivää etukäteen, missä syödään, milloin nukutaan päiväunet, ja mitä kaikkea hoitolaukussa pitäisi siis olla mukana.
Kuva: Kotialbumi
Puoli vuotta vanhempainvapaata, isyysvapaata ja kesälomaa kului lopulta hujauksessa, vaikka korona tuli ja sotki lähes kaikki suunnitelmat – mm. kollegoilta läksiäislahjaksi saatu museokortti on kerännyt (elektronista) pölyä sähköpostilaatikossa. Hopeareunuksena etätöihin siirtyminen toi virtuaaliset kahvitauot, joille pääsi halutessaan osallistumaan vaikka vaunulenkiltä tai oman ruokapöydän ääressä lapsen ollessa päiväunilla.
Mitä tehdä äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaiden päätyttyä? Jokainen perhe etsii tähän itselleen parhaan ratkaisun. Me päädyimme siihen, että kumpikin vanhempi on osittaisella hoitovapaalla ja töissä 50 % työajalla. Näin kumpikin vanhemmista pysyy kiinni sekä työ- että perhe-elämässä. Tämä ratkaisu sopi onneksi loistavasti myös Solitalle. Ensimmäisten vuorotyöskentelyviikkojen jälkeen tuntuu siltä, että ratkaisu toimii myös käytännössä!
Perhevapaan jälkeen – mitä jäi käteen?
Opiskeluaikana päädyin kuvittelemaan, että konsulttiyrityksen perheystävällisyys tarkoittaa “saan tehdä lyhennettyä työaikaa, vain 40 tuntia viikossa!” – onneksi ainakin meillä todellisuus on tätä ihmisläheisempi. On helppo olla perhementorini Valtterin kanssa samaa mieltä siitä, että nykyään en edes harkitsisi työskenteleväni yrityksessä, joka ei olisi aidosti ja myös ruohonjuuritasolla perheystävällinen.
Puolen vuoden perhevapaalle jääminen oli ehdottomasti hyvä ratkaisu. Pääsin seuraamaan lapsen kehitysaskeleita niiden tapahtuessa. Lapsi pärjää nyt yhtä hyvin kumman tahansa vanhemman hoidossa. Kummallakin vanhemmista on kokemusta niin kotona olemisesta kuin työskentelystä toisen ollessa kotona, ja osaamme arvostaa niin kotielämän kuin työssäolon hyviä puolia vielä paremmin kuin aiemmin.
Miksi valita uran ja perheen välillä – kun voi saada molemmat?
Kiinnostaisiko Solita sinua työpaikkana? Meille haetaan uusia kollegoita koko ajan, niin Suomeen kuin ulkomaillekin. Tutustu avoimiin työpaikkoihin.
- Haluatko kuulla lisää kokemuksistani? Laita verkostoitumispyyntöä tulemaan!
