Ovien avautuminen Helsingin Kalasataman uudessa kauppakeskuksessa Redissä synnytti sellaisen somekohun, että lähdin kollegani Petteri Herton kanssa paikan päälle tutustumaan ilmiöön. Osasimme odottaa sokkeloista kokemusta ennakkoon, mutta totuus oli twiittejä ja otsikoitakin ihmeellisempää. Kyllä – eksyimme Redissä, ja vieläpä monta kertaa.
”Mä luulen, että kauppakeskus #Redin myyntikikka on se, että sieltä ei kukaan löydä pihalle.”
– AnniinaAhti Twitterissä 24.9.2018
”Redi on sokkelo – Kauppakeskuksen johtaja: Jokainen voi tehdä käynnistään omanlaisensa seikkailun.”
– Talouselämä 26.9.2018
”Euroopan sekavimmaksi kauppakeskukseksi moititun Redin arkkitehti myöntää: Eksyin siellä itsekin.”
– Helsingin Uutiset 29.9.2018
Toiset kauppakeskukset ovat selkeämpiä kuin toiset
Ymmärtääksemme Redin arkkitehtuuria ja tilassa suunnistamista on syytä tutkia rakennuksen typologiaa eli perustyyppiä.
Kauppakeskuksen karkeita perustyyppejä ovat lineaarinen ja nodaalinen, eli vapaasti mukailtuna keskuskadun ja keskusaukion varaan jäsentyvät ratkaisut.
Kauppakeskusten perustyyppejä. Piirrokset ja tyypittely mukaillen lähdettä: Attoe, Wayne, and Donn Logan. American Urban Architecture: Catalysts in the Design of Cities. Berkeley: University of California Press, c1989.
- Yksi esimerkki lineaarisesta ostoskeskuksesta on Helsingin Itäkeskus eli Itis. Itiksen tilallinen konsepti voisi olla sanallisesti kuvailtuna ”pitkä sisäbulevardi, jonka varrella sijaitsee liiketilaa monessa kerroksessa”.
- Helsingin Forum on puolestaan nodaalinen, eli selkokielellä sanottuna keskusaukion (tai tarkemmin: solmukohdan) ympärille jäsentyvä kauppakeskus. Forumin kauppakeskusta jäsentää “kaikki kerrokset pystysuunnassa läpäisevä aukko, jonka ympärillä liiketilat sijaitsevat”.
- Kolmas tyhjän tilan (engl. void) tyyppi kadun ja aukion ohella, tai oikeammin välimaastossa, on risteys. Risteys syntyy, kun kaksi katua leikkaavat. Laaja risteys mieltyy puolestaan aukioksi. Kampin kauppakeskusta voi kuvata risteys-typologian avulla: “Kauppakeskuksen sisällä kulkee kaksi pääkatua monessa eri kerroksessa. Liiketilat sijaitsevat sekä pääkatujen varsilla että katujen risteyskohdassa olevan pyöreän aukon ympärillä.”
Nämä kolme perustyyppiä ovat käyttäjälle selkeitä hahmottaa: katu, aukio ja risteys ovat jokaiselle tuttuja kaupunkitilan arkkityyppejä. Tilan arkkityypit ovat verrattavissa geometrisiin peruselementteihin: suoran viivan tai ympyrän voi piirtää monella eri tavalla ja monen värisinä, mutta ne pysyvät silti tunnistettavina – kunhan variaatio perusmuodosta ei ole liian suurta.
Samoin kauppakeskuksen hahmotettavuuteen vaikuttaa se, kuinka uskollisesti niiden tilallinen konsepti noudattaa jotakin ihmisille intuitiivisesti tuttua tilan perustyyppiä.
Itis keskuskatuineen (vas.), Forum keskusaukioineen (oik.) ja Kampin kauppakeskus keskellä sijaitsevine risteyskohtineen ovat esimerkkejä tyypillisistä kauppakeskustypologioista. Kuvat kauppakeskusten www-sivuilta.
Redin esikuva on sokkeloinen kaupunkitila Italiassa
Intuitiivisen ja ennalta-arvattavan tilallisen perustyypin noudattaminen ei ole mikään itseisarvo, mutta se helpottaa navigointia.
Mitä edellä mainittua perustyyppiä Redi sitten noudattaa?
Ei mitään.
Redi on kaarevien katujen, aukioiden, risteysten ja aukkojen muodostama hybridi, jota suunnittelusta vastanneen arkkitehtitoimiston johtava arkkitehti on verrannut Italian Sienaan.
Kävijät puolestaan ovat verranneet sitä sokkeloon.
Italialainen kaupunki Siena 1600-luvulla. Kartan on laatinut frankfurtilainen piirtäjä vuoden 1640 tienoilla.
Redin 2. kerroksen pohjapiirros. Kuva kauppakeskuksen www-sivuilta.
Redin näkeminen Sienan modernina tulkintana on täysin sallittua. Kyseessä kun ei ole suora jäljennös, vaan lähinnä inspiraation alkulähde.
Kauppakeskuksen konseptin innoittajana toimineeseen keskiaikaiseen italialaiskaupunkiin verrattuna Redistä puuttuvat kuitenkin muun muassa maamerkit, luonnonvalo ja ympäröivä maisema. Näiden puuttuminen on omiaan vaikeuttamaan tilassa orientoitumista.
- Maamerkit, kuten kirkontornit, aukiot ja merkkirakennukset, ovat mieleenpainuvia ja kaupunkirakenteessa kauas erottuvia monumentteja. Kulkija muodostaa niiden varaan sisäistä karttaansa kaupunkitilasta.
- Auringonvalo auttaa kaikkia ihmisiä orientoitumaan suunnistustaidoista riippumatta. Tämän voi huomata esimerkiksi ikkunattomassa kellaritilassa, jossa suuntavaisto katoaa luonnonvalon puuttumisen takia helposti.
- Ympäröivä maisema auttaa kulkijaa pysymään suunnassa siinä missä maamerkit ja luonnonvalo. Tämän huomaa avomerellä liikuttaessa: veneilijän suuntavaisto katoaa täysin, jos maisemassa ei ole nähtävillä kiintopisteitä.
Sienassa nämä kaikki elementit helpottavat sinänsä varsin sokkeloisessa kaupunkirakenteessa liikkumista.
88 metriä korkea torni Torre del Mangia on Sienan keskeinen ja monesta suunnasta erottuva maamerkki. Kuva: Wikipedia.
Kolmiulotteinen suunnistaminen on aina haastavinta
Sienan ja Redin välillä on silti vielä edellä mainittuja seikkoja periaatteellisempi tilallinen ero: toisin kuin italialaisessa pikkukaupungissa, Redissä liikutaan monessa kerroksessa – suunnistaminen tapahtuu siis sekä vaaka- että pystysuunnassa. Vertikaaliyhteydet, kuten hissit, portaat ja luiskat, edellyttävät käyttäjältä tilan hahmottamista samanaikaisesti sekä tasossa, että eri kerrosten välillä.
Mutkia oikoen voisi sanoa, että siinä missä lineaarisessa Itiksessä liikutaan yksiulotteisesti ja keskiaikaisessa kaupungissa kuljetaan kaksiulotteisesti, Redissä navigoidaan kolmiulotteisesti. Geometrian perusteista johdettava sääntö on se, että jokainen ulottuvuus lisää suunnistamisen haastavuutta eksponentiaalisesti.
Vertikaalista suunnistamista voidaan helpottaa muutamilla nyrkkisäännöillä.
- Hissit ja portaat sijoitetaan rakennuksen välipohjia puhkovien suurten aukotusten yhteyteen, jotta visuaalinen yhteys kerrosten välillä säilyy.
- Hissit ja portaat kulkevat katkeamatta kaikkien kerrosten läpi.
- Eri kerrosten pääreitit sijaitsevat keskenään samoissa kohdissa ja noudattavat yhdenmukaista logiikkaa.
- Mikään edellä mainituista periaatteista ei toteudu Redissä erityisen selvästi.
Jotkut Redin hisseistä sijaitsevat suurten välipohja-aukkojen lähettyvillä, toiset eivät. Redin hissit ja portaikot muodostavat epäjatkuvuuskohtia: vain yhdellä Redin hisseistä pääsee kaikkien kerrosten läpi kellarista kattoterassille. Kerrokset ovat keskenään hyvin erilaisia. Tämä johtuu osittain toki metroradasta ja muista ympäristön haastavista reunaehdoista. Osittain kyse vaikuttaisi olevan kuitenkin tietoisista suunnitteluratkaisuista.
Yksi Redin hisseistä nousee enintään kerrokseen 1. asti, toinen kerrokseen 2., kolmas kerrokseen 3. ja neljäs kerrokseen 4. Alimmasta kellarikerroksesta läpi rakennuksen kattoterassille asti pääsee vain yhdellä hissillä. Valokuva kauppakeskuksen infotaulusta.
Redissä ei eksytä, siellä seikkaillaan
“Redi haluaa tarjota sinulle modernin tulkinnan vanhan eurooppalaisen kantakaupungin viehätyksestä. Kaartuvia katuja, polveilevia kujia ja vaihtelevia näkymiä. Intiimejä nurkkauksia ja kulman takaa avautuvia yllätyksiä. Löytämisen iloa ja ihmisen kokoista tunnelmaa. Tervetuloa seikkailemaan.”
– Mainosteksti kauppakeskuksen oranssin opasvihkosen kannessa syyskuussa 2018
Redistä on tehty ilmeisen tietoisesti tilallisesti haastava ympäristö, jos arkkitehdin ja kauppakeskuksen edustajien lausuntoja tai oheista mainostekstiä on uskominen. Se, mitä asiakkaat ovat kuvanneet sosiaalisessa mediassa eksymiseksi, on käsikirjoituksen mukaan seikkailua.
Kyllä, jotkut meistä todella haluavat seikkailla kauppakeskuksissa.
Tutkimme vuonna 2010 kauppakeskusasiakkaiden käyttäytymistä, tarpeita ja motiiveja. Tuolloin todentui, että on olemassa yksi tietty käyttäytymisprofiili – kutsumme häntä Tutkimusmatkailijaksi –, joka haluaa kiertää, etsiä, löytää ja inspiroitua. Tutkimusmatkailijat etsivät kauppakeskuksesta virikkeitä ja impulsseja ja ovat valmiita tekemään spontaaneja heräteostoksia. He kammoksuvat steriiliä ja formaalia ympäristöä.
Erityistarpeistaan huolimatta Tutkimusmatkailijalla on silti myös funktionaaliset tarpeet, jotka ajavat kaiken muun ohi.
- ”Miten toimin?”
- ”Mistä löydän etsimäni kaupan?”
- ”Missä on lähin vessa?”
- ”Miten pääsen ulos?”
Funktionaaliset tarpeet ovat kaikille ihmisille yhteisiä. Kutsumme näihin tarpeisiin vastaamista riittävän hygieniatason saavuttamiseksi. Vasta perustarpeiden täytyttyä voidaan ihmisille tarjota erityisempiä tarpeita huomioivia palveluita ja elämyksiä – olkoot ne sitten vaikkapa jännittävää seikkailua tai spontaania huvittelua.
Vessan etsiminen ei ole elämys silloin, kun hätä on todellinen.
Hyvää asiakaskokemusta rakennettaessa perusta on valettava huolella. Kaikki muut elämykset ovat toissijaisia, jos käyttäjän perustarpeisiin ei vastata tyhjentävästi. Kysy vaikka Tutkimusmatkailijalta.
Redissä suunnistaminen on tehty tietoisesti vaikeaksi
”Suunnistus on helppoa kauppakeskuksissa, joissa on suorat käytävät, kuten Sello, jonka me olemme myös suunnitelleet tai Kamppi ja Itäkeskus. Redin lähtökohtana oli, että me emme tee sellaista kauppakeskusta Kalasatamaan, eikä se olisi ollut siihen paikkaan edes mahdollista.”
– Redin pääarkkitehti Pekka Helin Talouselämä-lehdessä
Alkuperäisenä lähtökohtana ei koskaan ollutkaan selkeästi hahmotettavan kauppakeskuksen suunnittelu. Kävijöiden ensireaktioita lukiessa voi havaita, että Redin arkkitehtuuri toimii asetettujen tavoitteiden mukaisesti.
Vasta aika näyttää, osoittautuuko omaperäinen tilakonsepti hulluksi vai kilpailijoistaan nerokkaasti erottautuvaksi.
Erottautuminen markkinoilla on tarpeen, sillä taistelu asiakkaista tulee kovenemaan entisestään sekä pääkaupunkiseudulla vallitsevan poikkeuksellisen kauppakeskusbuumin että etenkin nettikaupan voimakkaan kasvun myötä.
Kuluttajat äänestävät jaloillaan.
Kirjoittaja Putte Huima on tilasuunnittelun ja monikanavaisten konseptien rajapinnassa viihtyvä palvelumuotoilija.
