16.02.2017 | Blogi

Berner on jäljillä – pidit siitä tai et

Liikenteen digitalisaatio on vasta alussa. Tähän asti panokset on laitettu olemassa olevien liikenteen prosessien sähköistämiseen: esimerkiksi Solitan toteuttamien järjestelmien myötä kynä ja paperi ovat jääneet historiaan lukuisilta liikenteenhallinnan, kunnossapidon ja urakoinnin toimijoilta. Meidän tavallisten ihmisten näkökulmasta mitään vallankumousta ei kuitenkaan ole tapahtunut – vielä.

Ovella se kuitenkin on. Siitä pitävät huolen päällemme vyöryvät megatrendit: digitalisaation ohella esimerkiksi palveluistuminen, kaupungistuminen ja markkinaehtoistuminen. Valtavat, sinunkin liikkumisesi mullistavat muutokset ovat käynnissä jo nyt.

Käyttäjästä asiakkaaksi

Vuosikymmeniä ihminen on ollut liikennejärjestelmän passiivinen käyttäjä. Julkinen valta on suunnitellut tiet, kadut sekä bussi- ja junavuorot, kansalaisen rooliksi on jäänyt käyttää tai jättää käyttämättä. Nyt tämä asetelma on muuttumassa voimakkaasti – markkinoille on tulossa vyöryen uudenlaisia toimijoita ja palveluita. Yhteiskäyttöautoja, kaupunkipyöräjärjestelmiä, kutsuohjattua joukkoliikennettä, dynaamisesti hinnoiteltuja lippuja. Ja kaikki nämä yhdistettynä erilaisiksi liikkumispaketeiksi.

Palvelukokonaisuudet rakennetaan yksilöllisesti kunkin asiakkaan ehdoilla.

Vaihtoehtojen määrä kasvaa, jolloin asiakas voi aiempaa helpommin äänestää jaloillaan (sic). “Kunhan pääsee paikasta A paikkaan B” on jatkossa täysin riittämätön palvelutaso, jollei jo nytkin. Liikenne siis markkinaehtoistuu kovaa vauhtia.

Bisneslogiikat uusiksi

Markkinaehtoistumisen myötä ja ohella alan bisneslogiikat ja arvoverkot ovat kääntymässä uuteen asentoon. Fyysisten palveluiden – infran, kulkuneuvojen ja kuljetusten – ohella liikenteeseen on syntymässä valtavat digitaalisten tieto- ja liikkumispalveluiden markkinat. Esimerkiksi Parkman ja Easypark ovat jo digitalisoineet pysäköinnin maksamisen.

Samalla yhteiskunnan palveluistuminen on tulossa voimakkaasti liikenteeseen: auton omistaminen korvautuu erilaisilla palveluilla.

OP julkaisi hiljattain palvelun, jossa sähköauton saa käyttöönsä kuukausimaksulla. Pidemmälle vietynä palveluistuminen tarkoittaa kaiken liikkumisen hankkimista palveluna. Tähän pyrkii MaaS Global. Tyypillistä uusille palveluille on, että ne tulevat perinteisten liikennetoimijoiden sijaan startupeilta tai täysin toisilta toimialoilta. Jo tämä kertoo siitä, että markkina on radikaalissa muutoksessa. Auto korvasi hevosen, palvelu korvaa auton.

Resurssit tehokäyttöön

Liikennejärjestelmä, erityisesti tieliikenne, haaskaa valtavasti resursseja. Tieverkko kumisee tyhjyyttään lyhyitä ja paikallisia ruuhkapiikkejä lukuunottamatta. Henkilöautot puolestaan makaavat yli 95 % ajasta parkkipaikoilla, varastaen arvokasta kaupunkitilaa. Tähän tuhlaukseen ollaan vähitellen heräämässä, osin pakolla: yhteiskunnan rahat eivät vain riitä järjestelmän ylläpitoon.

Tämä johtaa väistämättä käyttäjä maksaa -periaatteeseen myös tieliikenteessä (raide-, meri- ja lentoliikenteessähän liikennöitsijät maksavat jo infrasta käytön mukaan). Käytännössä tämä tarkoittaa erilaisten tie- ja ruuhkamaksujen yleistymistä, oli ne sitten teknisesti toteutettu fyysisin portaalein tai satelliittiseurannalla.

Maksujen avulla tieverkon kapasiteetti saadaan tasaisemmin käyttöön eikä uutta infraa tarvitse rakentaa.

Ajoneuvojen käyttöasteen kasvattamista puolestaan vauhdittaa palveluistumisen ohella jakamis- ja alustatalouden yleistyminen. ShareIT Bloxcarin avulla kuka tahansa voi vuokrata omaa autoaan eteenpäin, Uberissa jaettuna resurssina on auton lisäksi myös omistajansa aika.

Vaatimus kestävyydestä

Euroopan komission kesällä 2016 antaman päästövähennysvelvoitteita koskevan taakanjakopäätöksen johdosta Suomen liikennesektorilla on varauduttava päästöjen vähentämiseen jopa noin 50 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Toimenpiteet kohdistetaan erityisesti tieliikenteeseen, jossa päästövähennyspotentiaali on suurin (ks. Parempia väyliä – sujuvampaa liikennettä, LVM 2017).

Tämä on jättimäinen tavoite. Osa vähennyksestä voidaan toteuttaa vauhdittamalla uusiutuvien polttoaineiden ja sähköautojen yleistymistä. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan myös henkilöautoliikenteen määrää tulee merkittävästi vähentää.

Käytännössä tämä tarkoittaa autoliikenteelle jonkinlaista kilometripohjaista hinnoittelua ja toisaalta kannusteita muiden liikennemuotojen käyttämiseksi. Myös lentoliikenteeseen on odotettavissa merkittäviä rajoitteita. Esimakua tästä saatiin juuri Itävallasta, jossa tuomioistuin kielsi uuden kiitoradan rakentamisen Wienin lentokentälle, koska sen myötä kasvihuonepäästöt olisivat lisääntyneet.

Kohti datapohjaista liikkumisen ekosysteemiä

Data on liikenteen uusi polttoaine. Mitä pidemmälle perusjärjestelmien digitaliaatio etenee, sitä enemmän syntyy dataa, jonka avulla voidaan parantaa liikennejärjestelmää ja kehittää täysin uudentyyppisiä palveluita. Datan myötä ollaan siirtymässä kohti segment of one -ajattelua.

Olemme jo tottuneet kohdistettuun markkinointiin esimerkiksi some-kanavissa. Jatkossa saamme juuri omiin tarpeisiimme kohdistettuja palveluita ja tarjouksia myös liikkumisemme osalta; kauniina kesäpäivänä puhelimeen saapuu ehdotus kaupunkipyörän käyttämisestä jo varatun taksimatkan sijaan.

On huomattava, että jokaisesta meistä on tulossa liikennedatan tuottaja, toisin sanoen aktiivinen osa liikennepalveluita. Samalla tietoturvaa ja yksityisyyttä koskevat asiat herättävät yhä vaikeampia kysymyksiä. Teknisestä näkökulmasta liikkumisen ekosysteemi edellyttää uudenlaisia alustoja ja arkkitehtuureja sekä valtavasti integraatioita. Niitä on pohtinut sekä Mikko Varjos liikenteen palvelurajapintojen avoimuuden että Karri Lehtinen API:en hyödyntämisen mahdollisuuksien näkökulmasta.

Miten tähän kaikkeen pitäisi suhtautua?

Edellä kuvatut muutokset eivät ole ennusteita, vaan käynnissä olevia kehityspolkuja. Ne ovat myös ministeri Bernerin Liikennekaari-lainsäädäntö-, Liikenneverkkoyhtiö- ja liikenteen verotusmuutos-esitysten taustalla.

Esitysten vastaanotto ei tunnetusti ole ollut kaksinen. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että muutokset tapahtuvat ja niihin on vastattava tavalla tai toisella.

Jotta lopputulos on meille suomalaisille paras mahdollinen, kannattaa meidän kaikkien – julkishallinnon, yritysten ja kansalaisten – ottaa asiassa aktiivinen rooli. Onneksi Suomessa on paras mahdollinen osaaminen fyysisten ja digitaalisten ratkaisujen kehittämiseksi. Muutosta tukee myös se, että uudet kaupungistuneet sukupolvet eivät näe näitä muutoksia uhkana, vaan mahdollisuutena. Esimerkiksi oman auton omistamista ei enää koeta tärkeäksi, kunhan liikkuminen hoituu kätevästi muilla keinoin.

Kiinnostuitko aiheesta? Lue lisää verkkosivuiltamme ja tutustu liikenteen digitalisoitumisesta tekemäämme Think Tank -raporttiin. Löydät lisätietoa myös ajankohtaisista blogeistamme.

Kirjoittaja Jouni Wallander toimii Solitalla liikenneasioihin erikoistuneena johdon konsulttina.