22.05.2015Blogi

Auttaminen antaa työlle isomman merkityksen

Luin hiljattain Talouselämästä jutun suomalaisten HR-johtajien mielenkiinnon kohteista. Deloitten tekemän tutkimuksen mukaan suomalaiset HR-johtajien työpöydällä on päällimmäisenä hr-teknologia, työn yksinkertaistaminen sekä hr- ja henkilöstöanalytiikka. Globaalisti HR-johtajien top-teemat ovat työkulttuuri ja sitouttaminen, johtajuus, oppiminen ja kehitys sekä hr:n uudistaminen.

Jutun lukemisesta tuli paha mieli.

Join lasin punkkua, helpotti vähän, muttei tarpeeksi. Pitää purkaa tuntoja.

Me suomalaiset HR-johtajat olemme yössä. Maailmalla mennään edellä. HR-tekniikan ja -analyysien sijaan meidän suomalaisten pitää keskittyä rakentamaan sellaisia yrityksiä ja yhteisöjä, joissa ihmiset voivat kukoistaaa. Tämä tarkoittaa paikkoja, joissa ihmisten on mahdollista toteuttaa itseään, kehittyä, tehdä merkityksellistä työtä ja saavuttaa työllään jotakin isoa. Jotakin sellaista, josta on kiva kertoa lapsenlapsille keinutuolissa. Tällaisissa yhteisöissä ihmiset nauttivat työstään suunnattomasti. Työstä tulee ihmiselle henkisesti palkitsevaa. Se kuuluisa “työ ei ole vain työtä”. Työstä ja sen tavoitteesta rakentuu osa minuutta. Samalla työn tehokkuus nousee uusiin sfääreihin. Näissä yhteisöissä ihmiset saavat aikaan enemmän ja samalla työstä tulee henkisesti erittäin palkitsevaa. Yksilö saa enemmän ja yhteisö saa enemmän. Syntyy symbioosi.

HR-johdon kannattaa miettiä omaa tehtäväänsä. Miten rakennetaan parempia työyhteisöjä? Väitän, että HR-tekniikat ja -analyysit ovat väärä kulma. Tekniikan kanssa pipertelyn sijaan kannattaa ihan alkuun keskittyä rakentamaan työlle innostava merkitys. Uskon, että isolla osalla yrityksistä ja yhteisöistä on jo olemassa hyvä päämäärä, mutta väärin paketoitu tai kokonaan viestimättä.

Haettaessa innostavaa päämäärää yhteisölle, on hyvä lähteä liikkeelle ihmisten spontaanista auttamisen halusta.

Meihin on rakennettu sisään halu auttaa ja tätä piirrettä kannattaa työn merkityksessä kutitella. Liian usein työn merkitys on rakennettu ilman auttamisen kulmaa. Kun työn merkityksen muotoilee auttamisen kautta, siitä tulee ihmisille puhuttelevampi. Auttamisen aiheita on tarjolla liiketoiminnasta riippumatta. Maalia voi hakea paremmasta yhteiskunnasta helpommasta elämästä, ihmisoikeuksista, onnellisimmista asiakkaista, avoimemmasta tiedonkulusta, demokratiasta tai sujuvammasta ihmisten arjesta. Aihealueita riittää, pitää vain katsoa riittävän ylhäältä.

Meillä on vielä liian monta yritystä ja yhteisöä, joiden päämäärä ei innosta. Usein nämä ei-innostavat päämäärät ovat muotoa: “Kehitämme asiakkaille laadukkaita palveluja” tai “Kehitämme tuotteita, jotka tukevat asiakkaan prosesseja”. Ei näistä päämääristä kukaan innostu. Näistä puuttuu auttamisen kulma. Lisäksi nämä voi pudottaa minkä tahansa yrityksen päämääriksi. Näistä jengi ei liekehdi.

Me muotoilimme solitalaisten tarkoituksen toteamalla, että meidän tehtävämme on toimia asiakkaidemme digitaalisen maailman matkaoppaina.

Tässä päämäärässä on parikin auttamisen kulmaa. Ensimmäinen on digitaalisuus. Me uskomme, että digitaalinen maailma on avoimempi, tasa-arvoisempi ja arjessa helpompi. Digitaalinen maailma on meitä ihmisiä varten. Sellainen huominen kuin me itse haluamme.

Toinen auttamisen kulma tehtävässämme on matkaoppaus. Me tunnemme asiakkaamme, heidän tilanteessa ja digitaalisen maailman. Meidän tehtävämme on auttaa asiakkaita pärjäämään digitaalisessa maailmassa. Auttamisen kautta työlle syntyy inspiroiva merkitys: meidän ei kuulu, pidä tai ole pakko auttaa – me saamme auttaa.

Auttaminen antaa työlle isomman merkityksen. Joka aamu työmatkalla tiedän, miksi ja minne olen menossa.