Kun Solitalla vuoden alussa aloittanut Lassi Kurkijärvi palasi viiden Hollannissa vietetyn vuoden jälkeen Suomeen, oli ensivaikutelma silmiä avaava. Innovaatio- ja kilpailukyvystään tunnetussa maassa vallitsi yllättävä mieliala.
”Ajattelin, että älkää nyt ranteita auki vedelkö. Tämähän on mahtava maa! Suomi valittiin viime vuonna maailman innovatiivisimmaksi maaksi ja olemme edelleen globaaleissa kilpailukykyvertailuissa top viidessä”, linjaa Lassi Kurkijärvi, joka on Solitan tuore johtoryhmän jäsen ja yksityissektorin digitaalisten palveluiden kehityksestä vastaavan yksikön vetäjä.
Tässä maassa on potentiaalia mihin vain.
”Nyt kun katsoo vähän ulkopuolisen silmin, huomaa miten hienoja juttuja täällä tehdään. Mielettömiä juttuja, mutta silti ihmiset ovat liian vaatimattomia ja ajattelevat, että tämmöistä nyt vähän tuunailtiin, ihan ok:han tämä on. Kynttilä pois vakan alta!”, Kurkijärvi herättelee.
”Suomalaisten hyveeksi kokema vaatimattomuus saattaa hyvinkin muodostua isoksi esteeksi markkinoinnissa vaikka myytävä tuote olisi kuinka hyvä. Mutta toisaalta suomalaisen sanaan voi luottaa. Jos jotain on sovittu, se myös pidetään.”
Kurkijärven vei Hollantiin mahdollisuus kokea jotain aivan uutta. Rohkeus kokeilla ja uteliaisuus ovat luonteenpiirteitä, joita Lassi on halunnut tietoisesti ylläpitää sekä työssä että vapaa-ajalla.
Sairaus opetti rohkeutta
”Olin 23-vuotias kun sairastin imusolmukesyövän ja lupasin silloin itselleni, että jos tästä selviän, juoksen maratonin. Kun sen tein, olo oli aika liikuttunut: tiesin, että pystyn tähän ja pystyn siihen uudelleen. Nyt on sitten kahdeksas maraton tulossa Helsingissä”, Lassi kertoo. ”Jokaisella meistä on kokemuksia joista löytää rohkeutta tehdä asioita, jotka tuntuvat mahdottomilta.”
”On myös tärkeää, että harrastusten kautta pystyy jotenkin kultivoimaan omia luonteenpiirteitä. Pidän videopeleistä ja lukemisesta paljon, viime vuonna meni yksi kirja viikossa ja mahdollisimman laajalla skaalalla. Tietysti perheellisenä aikaa ei omiin harrastuksiin ole niin paljoa, kun haluaa panostaa yhdessäoloonkin.”
Kuten monella urallaan määrätietoisesti edenneellä, myös Kurkijärvellä harrastukset ja työ ovat kulkeneet käsi kädessä jo nuoresta asti.
”Nörttiydestä on aina ollut hyötyä. Olen ollut pienestä pitäen kiinnostunut uudesta teknologiasta ja vanhemmatkin rohkaisivat aina siinä. Opettelin esimerkiksi alusta alkaen ohjelmoimaan vanhaa tietokonetta – vaikka en osaakaan koodata henkeni pitimiksi – ja aloin ymmärtämään miten koneen logiikka toimii. Päädyin kuitenkin opiskelemaan filosofiaa, kun en keksinyt mitä tekisin isona. Nyt ajattelutyökaluista on hyötyä, samoin kognitiotieteen ja tekoälyn alkeista.”
Jokaisen yrityksen pitäisi miettiä miksi heidän työnsä on arvokasta.
”Nykyään on niin paljon asioita, joita koneet tekevät paremmin kuin ihmiset. On tärkeää löytää ne asiat, joissa me olemme koneita parempia. Juttelin yhden toimittajan kanssa siitä, mitä koneet voivat tehdä esimerkiksi hänen työlleen. Sen voi nähdä uhkana, mutta toisaalta tekoälyn voivat laittaa keräämään kaiken perusdatan esim. LinkedInistä, Wikipediasta ja muualta. Itse voi keskittyä miettimään, että mikä tämä tarina tässä on”, Kurkijärvi kertoo.
Muuttuva maailma tarjoaa mahdollisuuksia
Kurkijärvi on seurannut aina rohkeasti sydäntään. Omakohtaiset kokemukset ovat opettaneet miehelle, ettei elämää voi ajatella yksisuuntaisena katuna, jossa valittu opiskelu- tai työpaikka määrittää loppu-uran suunnan. Kurkijärvi uskookin suomalaisten kykyyn mukautua jatkuvasti muuttuvaan maailmaan.
Jos miettii tämän kansakunnan saavutuksia vaikka insinööritieteissä tai muotoilussa, niin kyllähän täällä on tehty aika kreisejä juttuja aina kun on ollut tilaa. On se sitten Mobira Cityman tai Aallon Chair 43. Siinä on jotain hemmetin hienoa.
”Yksilötasollahan suomalaiset ovat hirveän uteliaita – tämä on vähän sellainen propellihattujen kansa. Esimerkiksi oma appiukkoni joka on ollut koko ikänsä maanviljelijä Pohjanmaalla, on mukana kaivamassa kuitukaapelia, jotta kylään saadaan nopeampi internet. Suomessa on aina ollut pientä positiivista hulluutta. Olimme taannoin Lahdessa asiakkaan luona ja katselin niitä mäkihyppytorneja. Ajattelin, että on tämäkin hullua, rakennetaan torneja ja hypitään niistä alas. Mutta toisaalta olemme rakentaneet instituutioita, jotka kahlitsevat tämän. Estämme ihmisiä olemasta niitä vähän hulluja, omituisia keksijöitä”, hän harmittelee.
”Jos miettii tämän kansakunnan saavutuksia vaikka insinööritieteissä tai muotoilussa, niin kyllähän täällä on tehty aika kreisejä juttuja aina kun on ollut tilaa. On se sitten Mobira Cityman tai Aallon Chair 43. Siinä on jotain hemmetin hienoa.”
”Mutta sitten edelleen tukeudutaan malleihin, joista esimerkiksi vanhoissa kauppatieteiden opinnoissani kerrottiin, että näin teet seuraavan viisivuotissuunnitelman. Siis malleihin suhteellisen varmaan maailmaan – vaikka elämme nykyään suhteettoman epävarmassa maailmassa”, Kurkijärvi miettii.
”Tällaisessa maailmassa korostuu strukturoitujen kokeilujen ja juuri sen uteliaisuuden hyödyntäminen. Ja sen myöntäminen, että ’en oikeasti tiedä, mutta otan selvää ja mietin miten teemme tämän paremmin’. Tässä maassa on potentiaalia mihin vain, eikä sen esilletulo ole yksilötason ongelma.”
Digitalisaatio vaatii selvän vision
Monessa erilaisessa organisaatiossa työskennellyt Kurkijärvi uskoo vahvasti siihen, että yrityksellä täytyy olla kaikkea toimintaa ohjaava visio. Selkeä näkemys organisaation tarkoituksesta ja roolista tekee myös digitalisaation kaltaiset muutokset helpommaksi.
”Tein analyysiä firmojen visioista viime vuonna ja täytyy sanoa, että aika kammottavia näkemyksiä maailmalta löytyi. Jopa isoilta taloilta. Olennaistahan on ymmärtää miksi firma on olemassa. Esimerkiksi Solita: visiomme, kaikki mikä voi, digitalisoituu, ja olemme sen matkan matkaoppaita. Voimme siis aina kysyä, että jos tämä voi digitalisoitua, minkälaisia muotoja se voi ottaa tai miten voimme auttaa ja vauhdittaa sitä.”
”Se on samalla myös lupaus maailmasta, jossa jokainen digitalisoitunut paperilomake tai digitaalinen asiointikanava tuottaa aikaa, jonka voi käyttää sellaisiin asioihin, mitkä eivät voi digitalisoitua. Et voi digitalisoida lapsiasi, esimerkiksi. Kun säästät tunnin päivästäsi välttämällä virastossa asioinnin, voit lähteä vaikka puistoon heidän kanssaan.”
”Jokaisen yrityksen pitäisi vetää henkeä ja miettiä henkilöstönsä kanssa, miksi tekemämme työ on arvokasta. Ja ymmärtää muutoksen tarve, jotta ei itse muututa merkityksettömäksi”, Kurkijärvi sanoo.
”Esimerkiksi mediatalo ei ole olemassa kantaakseen kuollutta puuta ihmisten postilaatikkoon. Se on olemassa auttaakseen ihmisiä olemaan parempia kansalaisia demokraattisessa yhteiskunnassa tai saamaan enemmän irti harrastuksistaan. Ja jos se visio kestää tulevaisuuteen, niin sehän mahdollistaa yhtäkkiä ajattelemisen vapauttamista. Vähän kuten Netflix: heillä oli jo DVD-levyjä kirjekuorissa lähettäessään ajatus siitä, että jokaisella on oikeus nauttia olemisestaan kotona ja saada kotiin aina ne elokuvat jotka haluaa. Harppaus kirjeen lähettämisestä suoratoistoon ei olekaan tätä kautta niin iso. Jos visio olisi ollut se, että postitamme kaikki elokuvat kaikkein nopeimmin, ei toiminnan muutos olisi ollut niin helppoa.”
Solitan toiminta vakuuttaa
Jotta visio toteutuu käytännön arjessa, tulee yrityskulttuurin olla juuri kyseiseen organisaatioon sopiva. Vaikka Solita on kasvanut viimeisen vuoden aikana huimaa vauhtia, on yrityksessä onnistuttu säilyttämään omanlaisensa innostava kulttuuri. Juuri yhdistelmä tätä kulttuuria ja raudanlujaa osaamista sai Kurkijärven itsensäkin kiinnostumaan talosta ja lopulta päätymään sinne töihin. Tai kuten hän itse sanoo, pääsemään Solitalle.
”En usko, että olisimme palanneet Suomeen jos Solitan kuviota ei olisi ollut. Tapasin Solitaa vanhan firmani puitteissa, ja täältä kerrottiin, että voisi olla hommia, jotka kiinnostavat.”
”Solita on talona siitä hieno, että täällä osataan yhdistää suunnittelu ja toteutus, ja kantaa tästä yhdistelmästä vastuu. Tällöin tulee melkein automaattisesti tehtyä toteutuksia, joita on järkevä ja helppo ylläpitää. Ja kun tehdään asioita pitkälle tulevaisuuteen, etsitään jatkuvia parannuksia ja uutta liiketoimintaa, ei yrityksen digitalisaatio ole enää projekti, jolla on alku ja loppu”, Kurkijärvi muistuttaa.
”On legendoja siitä, että firma näkee projektin menevän karille vuoden päästä, mutta mitään ei tehdä koska rahaa tulee. Sellaista ei tässä talossa tapahtuisi koskaan. Emme halua haaskata aikaa tekemällä asioita, jotka eivät tunnu oikeilta”.
Solita on talona siitä hieno, että täällä osataan yhdistää suunnittelu ja toteutus, ja kantaa tästä yhdistelmästä vastuu.
”Olen aina ollut Kurt Vonnegut -fani, hän on lempikirjailijani. Hänellä on kirjoissaan tämä setä, joka istuu kuistilla ja sanoo: ’muista kysyä itseltäsi, if this isn’t nice, then what is?’ Ajatus on se, että osaa arvostaa hyviä hetkiä. Solitalla työ tuntuu hauskalta. Ja on aina hieno tunne kun asiakkailla huomaa, että ihmiset ovat ihan innoissaan. Se on ikään kuin meidän kaikkien yhteinen velvollisuus, luoda innostusta. Se ei tarkoita, etteikö saisi olla kriittinenkin, mutta asioihin voi suhtautua rakentavasti.”
”Silloin kun ympärillä on osaavat tekijät, onnistuminen ei jää kiinni teknologiasta eikä asiakkaan ymmärtämisestä. Se on kiinni nimenomaan siitä, miten sen ympäröivän orkesterin saa soittamaan yhteen”, Kurkijärvi päättää.
Kaikki mitä meillä on, löytyy ihmisistä.
Digitalisaatio vaatii ennen kaikkea ajattelutavan muutosta. Tarvitaan johtajuutta, rohkeita kokeiluja ja epävarmuuden sietämistä – kun tehdään jotain ihan uutta, ei kaikkea voida tietää etukäteen. Tähän kirjaseen keräsimme tarinoita asiakkaistamme – digitaalisemman Suomen rakentajista ja omien organisaatioidensa digitaalisen maailman matkaoppaista. Kun oikeat ihmiset tekevät asioita rohkeasti uudella tavalla, saavutetaan ainutlaatuisia tuloksia.
Lue lisää asiakkaistamme ja palveluistamme.
